Arkistosta:

Gustavsvärn jäi kesken

Gustavsvärnin pieni kalliosaari on alkuperäiseltä nimeltään Eldskär. Saaren rannat ovat veneilijöille vaikeita. Kiinnittyminen on pienveneille lähes mahdotonta saarelle rakennettua yhteyslaituria lukuun ottamatta. Sen sijaan entisaikojen purjelaivoille saaren jyrkät rannat olivat sopivia kiinnittymispaikkoja. Tästä on edelleen merkkinä suuria kiinnittymisrenkaita saaren kallioissa.

Aivan Hangon edustalla oleva linnoitus nukkui prinsessan unta yli sata vuotta. Unohdettu raunio oli päättäjille ja lukuisille ohikulkijoille vain kolmella saarella oleva merkillinen sekä harmillinen kivikasa menneiltä vuosilta.

Nyt tuntuu täysin käsittämättömältä se, ettei tästä Ruotsin kuningaskunnan mahtivuosina alkunsa saaneesta merilinnoituksesta tiedetty juuri mitään ennen 1960-luvun loppua. Noihin vuosiin saakka Krimin sodan aikana räjäytetyille raunioille ei annettu mitään arvoa. Gustavsvärn oli vain joidenkin harvojen veneilijöiden retkikohde, roskineen ja lasinsirpaleineen.

Samoina vuosikymmeninä kuin Gustavsvärniä, ryhdyttiin rakentamaan Sveaborgia eli Viaporia, sittemmin Suomenlinnaa, joka on yltänyt myös Unescon maailmanperintökohdeluetteloon. Gustavsvärn on jäänyt auttamattomasti suuremman aikalaisensa varjoon, mutta kyllä sekin ansaitsisi kotimaisen tunnustuksen lisäksi myös kansainvälisen suojelumerkinnän.

Majakkaseuran maihinnousu

Vaiherikkaat vuosisadat ovat jättäneet Gustavsvärniin sotilassaarelle monia jälkiä.

Tämä koettiin myös jonkinlaisena yllätyksenä, kun Suomen majakkaseura vuokrasi vuonna 2005 saaren sumusireeninhoitajan talon Metsähallitukselta ja otti näin tavallaan ”talonmiehen” roolin kalliolinnakkeella.

Saarelta löytyi vanhojen majakkarakennusten ja sotilaskasarmien raunioita sekä peruskiviä. Niitä osattiin odottaakin, mutta suurimpiin yllätyksiin kuului eri puolilta saaren kallioilta löytyneet vanhat ja osin myös ennen tuntemattomat kalliokirjoitukset vuosilukuineen.

Uutena vuokralaisena yhdistys ryhtyi kunnostamaan yli satavuotiasta sumusireeninhoitajan rakennusta. Mutta myös saaren menneisyys kiinnosti yhdistystä, ja niinpä sen toimesta haastateltiin entisiä asukkaita ja julkaistiin Gustavsvärnistä kertova historiikki.

Kunnostustyöt jatkuvat saaren rakennuksessa edelleen. Jo korjatun katon ja piipun jälkeen vuorossa ovat ulkoseinät. Myös sisätilat kunnostetaan vuorollaan, ja pyrkimyksenä on tehdä sen entiseen huolto-osaan Gustavsvärnin menneisyydestä kertova näyttely.

Joskus tulevaisuudessa kunnostettua rakennusta tullaan vuokraamaan mahdollisuuksien mukaan niin majakkaseuran jäsenille kuin muillekin halukkaille.

Kiinnittyminen lähes mahdotonta

Gustavsvärnin saari on avoin kaikille. Suomen Majakkaseura on vuokrannut sumusireeninhoitajan talon ja maa-alueen sen ympäriltä. Alueella saa liikkua vapaasti, mutta muureille kiipeäminen on ehdottomasti kiellettä. Se on vaarallista sekä kävelijälle että osin sortumispisteessä oleville muureille. Mm. lintujen pesiä tulee varoa.

Kesällä saarella tapaa Majakkaseuran väkeä. He myyvät talossa matkamuistoja, kuten Gustavsvärn-historiikkia, postikortteja ja majakkajulisteita. Tapahtumapäivinä talon edustalla pidetään myös kahvilaa. Majakkaseuralaista kannattaa myös kysyä oppaaksi kävelylle saaren ympäri.

Gustavsvärniin pääsee juhannuksesta elokuun alkupuolelle vesibussi Marinalla, joka lähtee saaristokierrokselleen klo 13 Hangon Itäsataman vesibussilaiturista. Gustavsvärnissä poiketaan muutaman minuutin ajan.

Kyytiä voi kysellä myös mm. Magnus Ekströmiltä, m. 040 521 3857 ja Sunfunilta, p. 019 248 6699.

Omalla veneellä tulo saarelle on hankalaa eikä suositeltavaa, koska Gustavsvärnissä ei ole kiinnityspaikkoja veneille.

Altti Holmroos
KIPPARI 10/2007