Uusi suomalainen purjevene

OSALLISTU UUDEN PURJEVENEEN SUUNNITTELUUN


Uusi suomalainen purjevene

Vene50 on projekti, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Suunnitellaan yhdessä moderni purjevene, joka kokonsa, ominaisuuksiensa ja hintansa puolesta on mahdollisimman monen purjehduksesta unelmoivan saavutettavissa.

Veneelle ei ole ennakkovaatimuksia. Se voi olla lyhyt, pitkä, kapea, leveä, monirunkoinen, yksirunkoinen. Se voi olla viikonloppukruiseri tai viikkokilpailujen raaseri. Se voi olla sininen, punainen, vihreä – tai valkoinen.

Pitkän aikavälin tavoitteena on luoda edellytykset veneen teolliselle valmistamiselle.

MITEN SE TAPAHTUU

Pyrkimys on, että vene syntyy lukemattomien ajatusten ja innovaatioiden, ehdotusten ja vastaehdotusten summana. Lopputulokselle ei ole asetettu fyysisiä rajoituksia. Asetettu tavoite – kansan vene – antaa realiteetit. Mitä hurjempia ajatuksia ja visualisoituja ideoita, sitä parempi. Mitä enemmän ideoista keskustellaan, sitä lähemmäksi täydellistä unelmavenettä pääsemme.

Projektilla on pääsuunnittelija, Kamu Stråhlmann, www.strahlmann.com. Hänen tehtävänsä on pitää huoli, että suunnitelma pysyy toteuttamiskelpoisena sekä rakenteellisten ratkaisujen että huvivenedirektiivin rajoitusten puitteissa.

Projektilla on myös suunnittelun, purjehduksen ja venevalmistuksen ammattilaisista koostuva ohjausryhmä, joka arvioi ja pohtii ehdotuksia. Ryhmä myös tekee omia ehdotuksiaan ja yhteenvetoja teidän tekemistänne ehdotuksista.

Tulemme Vene-lehdessä seuraamaan projektin etenemistä ja kertomaan ideoista. Vene 17 Båt -näyttelyssä kerromme ja esittelemme siihenastisia tuloksia. Messuilla on myös mahdollisuus osallistua suunnitteluun juttelemalla ideoista ja jättämällä omia ehdotuksiaan.


Ladattavat tiedostot

Miten kehitämme venettä? Osallistu keskusteluun alla!

Keskustelu

Pääset kommentoimaan juttua kun olet kirjautunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Esko sanoo:

    Vähän lisää moitteita: Olin hetkisen osaomistajana Fabola Campus -veneessä. Äärimmäinen hinnan tinkiminen oli johtanut katastrofaaliseen lopputulokseen. Ainoa positiivinen asia oli, että myyjä otti veneen takaisin (lähes) pulinoitta.

  2. Esko sanoo:

    Kaikki yksirunkoiset purjeveneet ovat ”hitaita” – ja monien mielestä hitaus vapaa-ajalla on parasta vastapainoa arjen ”nopeudelle”. Paitsi jos hermo ei enää kestä. Esimerkkejä löytyy maanteiltä.
    Oma ihanneveneeni, Dragonfly 28 (tai D-25), on nopea. Laiturikansan ”tietäväiset” eivät vaan ymmärrä monirunkoveneitä.

    • West-Coast sanoo:

      Kaikki on suhteellista, kuten Einsteinin sanotaan sanoneen. (Purje)veneilyä voidaan tehdä hetkellisenä, pidempiaikaisena ( = pitkät legit ), säärajoitteisena ( kovat tuulet, kylmyys, ..). Samoin askeettisesti, mukavasti ja turvallisesti, jne.
      Tuosta em. ”minibaarista” voi valita vaikka Dragonfly’lle tai Finngulfille sopivaa.

      • West-Coast sanoo:

        Vastaan vaikka tähän mm. tuosta Elanin (210) ja Firstin (21.7) kölijumpasta. Samaten lisää mielipiteitä vaikka ”ihannevene” Dragonflystä.

        Kaikki nuo edellä mainitut ovat enemmän tai vähemmän työtä vaativia ennen ja jälkeen purjehduksen. Elan on hyvä ja nopea kokoluokassaan, nopeampi ja tunnokkaampi kuin tuo First – siis Elan on veneenä modernimpi.

        Kyllä myötäisellä pitää ainakin spinnuajossa pitää köliä alhaalla Firstissä – jos haluaa välttyä vaikka koko veneen kaatumiselta mahdollisessa broutsissa. Ja kevyelläkin kelillä kölin pitää olla alhaalla, jos toivoo edes jonkinmoista tuuleen nousua.
        Elanissa köli onkin viisaasti koko ajan alhaalla. Ei kait se karilleajo nyt ole ensimmäinen pelko jos hommat on muuten hallinnassa?

        Ja Dragonfly se vasta edellyttääkin melkoista viiteliäisyyttä ( sitä ähräämistä ) niin ennen kuin jälkeenkin purjehduksen: veneen veteen lasku ( edellyttää laskuluiskaa ), ”levitys” ja rikaus, ja sitten kavennus ennen satamaan tuloa, jne., … Ja eihän se ihan Fiestan perässä kuljekaan, koska kuljetusmassa edellyttää suurempaa veturia, joka ei nyt aivan ilmainen ole, kuten ei myöskään se kuljetustrailerikaan. …
        Siis Dragonflystä ei ainakaan saada kansanvenemallia – vaikka ilman alas laskettua centerköliä uikin nilkkavesissä 😉

  3. West-Coast sanoo:

    Tiukasti juuri ja juuri alle 9 m:n purjevene!

    Liite

  4. Nord88 sanoo:

    Masto pois sisätiloista maston tuenta köliin sivuja pitkin. Katsotaan jonkun asuntovaunun pohjapiirrustus ja sovelletaan, näin ollen sisätiloissa toisella laidan on vessa ja toisella ruokailuryhmä keulassa edelleen 2 makuupaikkaa ja sitten peräkajuutta 2 makuupaikkaa. Piirrän havaintokuvan.

    • SeniorDemento sanoo:

      Isommassa veneessä masto voi hyvin tulla kannen läpi tai olla kannella, mutta maston jalan kohdalta köliin tuettuna. Hyvin pienessä veneessä kuvaamasi epäsuora tuenta tuo sisätiloihin enemmän käytettävyyttä.

      Pienessä veneessä ylimääräiset kaksi makuupaikkaa on ehkä järkevintä toteuttaa pistopunkkina, joita voi muutoin käyttää varastotilana.

      Asuntovaunun pohjapiirroksen soveltaminen suipossa ja monelta osin matalassa venerungossa on haastavaa, koska veneen tulisi olla vähintään kaksi kertaa niin pitkä kuin asuntovaunun eikä lopputulos sittenkään todennäköisesti tyydytä, koska vaunuun tullaan kyljen ovesta ja purjeveneeseen keskeltä ylhäältä… Mutta odotan kuvaa innolla.

      Traileroitavan, alle tonnin veneen hinta olisi hyvä polkea perusvarustein pitkälti alle 30 tuhannen euron trailereineen.

      • Esko sanoo:

        Viimeinen oma veneeni Beneteau First 21.7 näyttääkin hyvin täyttävän vaatimukset. Mallihan on ollut tuotannossa kohta parikymmentä vuotta, se osoittanee perustan olevan kunnossa. Nykyinen mallinimi on First 20.
        Vene on erinomainen purjehtija, turvallinen ja kokoisekseen nopea. Painoa on 1245 kg, kölipaino 300 kg ja taittoköli syvimmillään 180 cm. Köli nousee vinssikammella.
        Moottoriksi voi valita meluisan ja saastuttavan polttomoottorin tai nykyaikaisen sähkömoottorin.
        Nyt vain osuuskunta pystyyn, sille alkuun 10 venettä, joita osakas voi käyttää 1-2 viikon jaksoissa. Edellytyksenä purjehduksen alkeiskurssi ja/tai näyttö perusasioitten hallinnasta.
        Kokemukseni veneestä kertyivät mereltä ja Saimaalta.

        • West-Coast sanoo:

          First 21.7 saattaa täyttää jonkun ”vaatimukset”, mutta tuon ajan First’it olivat tosi tusinatuotteita. Itselläni on ollut 31.7, joka oli kokoisekseen nopea keskituulissa, mutta rakenteeltaan oli aika onneton; mm. ruiskulaminoitu yksikerrosrunko oli tosi vetelä. Runko taipui (kölin ympäriltä painui sisään) talvisäilytyksessä ja samaa taipumista ilmeni vanttien kiristyksen yhteydessä. Peräsin hirtti laakereihinsa. Vessan ja laipioiden ovat takertelivat. Maston köysiaukot (jyrsitty suoraan profiiliin) söivät fallit. Yhden kaverini vastaavasta 31.7:sta irtosi rungon/kölin liimattu ( ! )tukikehikko – uudesta veneestä – ja aivan itsestään.

          21.7 on keskituulista alkaen nopeahko, mutta kevyellä tuulella optaritkin ajavat ohitse. Ja kölin nosto vaatii kyllä muutakin kuin vinssikammen. Nykyaikaiset saman kokoiset veneet, kuten Elan 21, ajavat ohitse mennen tullen.

          • Esko sanoo:

            First 21.7:n taittoköli nousee vain vinssikammella veivaten. Tämä mahdollistaa kölin käytön aktiivisesti: kevyessä kelissä ja myötiksellä köliä voi nostaa. Parantaa vauhtiakin kummasti.
            Elan 21:n pistoköli vaatii lukitusten avaamisen ja erillisen taljan virittämisen = nostosta on hyötyä vain trailerille nostettaessa hirveän ähräämisen jälkeen. Pistoköli repii karille ajossa pohjarakenteita.
            En epäile ongelmiasi. Minulla ranskalaiset ovat toimineet hyvin. Surkeimmat laatuongelmat oli Dehlerissä (25 Cr), jonka peräsinlaakerointi petti ja toisen kerran Tallinnasta kotiin lähtiessä peräsinlapa katkesi. Pojan Dehler 29 oli erinomainen vene.

          • West-Coast sanoo:

            Kuinka olisi näille vinssien, ”ylimääräisten” purjeiden, syvien kölien ja sisävarusteiden vastustajille/karsijoille tämä uusi ranskis: ikone 7.50 ?? Google avuksi tai YouTube.

  5. Nord88 sanoo:

    Veneen on oltava uutena perusvarustuksinen kanssa alle 50000e mielellään halvempi.

  6. Esko sanoo:

    MUUTAMA ”JYRKKÄ” MIELIPIDE

    Tämä keskustelu on jo jonkin aikaa ollut sivuraiteella. Veneen suunnittelun tulisi lähteä suuremmista linjoista.
    Käsittääkseni projekti käynnistyi huolista ”purjeveneitä ei myydä” ja ”harrastajat ukkoontuvat”. Näihin ongelmiin emme löydä vastauksia vaatimalla lisää ”purjehtivia asuntovaunuja” tai avomeriraasereitakaan. Kauppiaat saisivat katsoa peiliin.
    Purjehdus on ulkoilmaurheilua, askeettistakin. Tärkeintä on purjehduksen ilo.
    Ei siis sotketa mahdollisten uusien harrastajien käsityksiä lajista – se ei ole vain viinanhakua Tallinnasta tai hampaat irvessä kilpailua avomerellä. Eikä sen tulisi olla loputonta veneen kilpavarustelua, josta hyötyvät vain kauppiaat. Visbyyhynkin pääsee mukavammin laivalla.
    Harrastuksen aloituskynnystä on syytä laskea. Valitettavan harvoin enää pappa betalar.
    Rannikko- ja saaristovesille soveltuva vene riittää harjoitteluun.Sitäpaitsi Suomessa on tuhansia purjehduskelpoisia järviä. Omasta 11 veneen omistamisesta ja kymmenen charterveneen kipparoinnista kertyneellä kokemuksella
    voin vakuuttaa, että pienillä veneillä purjehtiminen on hauskempaa kuin kauppiaitten suosittelemilla isoilla. Ilmankos ne isot seisovat koko kesän laiturissa. -Huonoja sijoituksia vain turhan machoilun johdosta. Omilla pikkupursillani tuli tyypillisesti 40-50 purjehduskertaa kaudessa.
    Omia ratkaisujani:
    KOHDERYHMÄ: nuoret ja nuorekkaat, jotka vielä osaavat käyttää raajojaan.
    MAKUUPAIKAT: reippaan purjehduspäivän jälkeen omaan sänkyyn.
    VESSA: paras on huollettu hyyskä koti- tai vierassatamassa.
    PENTTERI: kahvinkeittoon, virvokkeet taskulämpiminä.
    MOOTTORI: ei edistä purjehdustaitoja, ei polttomoottoreita, ei meteliä, ei saasteita, ei huolia. Torqeedo.
    RUNKO: olisi ehkä aika (Suomi 100) palata puuhun (vaneriin) nykyaikaisin tekniikoin.
    VENEEN KOKO: yksinkin purjehdittava, esim. 7,50 x 2,50-3,00, kevyt.
    SISUSTUS: vene myydään lähes tyhjänä, erilaisia moduuleita tarjolla (Ikea-idea).
    RIKI JA KÖLI: uudella, ennakkoluulottomalla suunnittelulla helppoutta ja suorituskykyä.

    • Vanna-B sanoo:

      Purjehdin aikanaan Avance 245:lla kahdeksan kautta, kunnes viimeisellä kaudella purjehdustunteja tuli yhteensä neljä. Huoltoon ja korjauksiin meni neljä viikonloppupäivää vuodessa. Myin veneen, eikä perhe itkenyt perään. Siirryimme veneilemään Busterilla. Niminerkki ESKO:n ajatus on tähän mennessä lähinnä sitä, miten minut saisi työn, omien ja lasten harrastusten ja kesämökin parista uudelleen purjehtimaan.

      Muutama täsmennys ja eriävä mielipide:
      – päiväpursi 7-8m, kaksi tilapäismajoitustilaa purjeille, retkeilyyn tai suojaa varten
      – erittäin suuri avotila; purjehtimaan lähdetään vain hyvällä säällä ja vesillä ollaan kerrallaan 4-8 tuntia
      – yksin purjehdittava, kuusi mukavasti mukaan
      – lujitemuovirakenne
      – HELPOSTI traileroitavissa henkilöautolla siirtoon mereltä järville ja takaisin; vedestä kyytiin ja kyydistä purjehduskuntoon max. 30 min
      – täydellisesti sopiva traileri osana veneen pakettia
      – riittävän raskas nostoköli joka mahdollistaa leppoisan ja turvallisen purjehtimisen; syväys noin 1m retkirantoja ja järviä varten
      – sähköperämoottori tai sähkösisämoottori äänettömiä satamasiirtoja varten; ei tällä avomerelle lähdetäkään
      – ei vessaa, ei pentteriä; eväät ja termospullo riittävät
      – yksinkertaiset, kestävät rakenteet täysin valmiina ja varusteltuina; hankinta kuin autokaupassa
      – muotoiluun ja yksityiskohtiin sekä materiaaleihin pitää panostaa; veneen täytyy näyttää hyvältä satunnaisten purjehduskaverien silmään
      – valtakunnallinen huoltosopimus myyjän toimesta; nostot ja laskut ja huollot sekä talvisäilytys vedestä veteen palveluna haluttaessa
      – vain yksi malli jotta syntyy volyymia tuotantoon
      – brändi, joka takaa jälleenmyyntiarvon ja jälkimarkkinoiden synnyn

      Jotta palaisin purjehtimaan, veneen täytyisi olla yhtä huoleton ja valmis kokonaisuus kuin auto. Hintapiste 50.000 EUR purjehdusvalmiina. Kansainvälisiltä messuilta löytyneistä Saffier 23 ja 26 ovat lähinnä tätä speksiä. Myynti ja palvelut Suomessa puuttuvat.

      • West-Coast sanoo:

        Saffierit ovat kauniita katsella, mutta eivät mitään halpoja ostaa. Meiltä Suomesta ja Ruotsista saa valmiita ja monipuolisempia ja turvallisempia tämän kokoluokan veneitä, esimerkiksi Maxus 24 EVO ja Fabolan ( http://www.bavariasverige.se ) Campus 7.4 ja Diva 24 DC. Nämä soveltuvat niin järville kuin merienkin rannikkoalueille.

        Keskeinen asia aloittelevalle purjeveneen ostajalle ja vesille lähtijälle on hankkia navigointiin ja purjehdukseen riittävät (perus)tiedot ja -taidot. Purjehtiminen edellyttää kurinalaista purjehtimiseen käytettävän vesialueen tuntemista, jonka puuttumista eivät matalat ja/tai nostettavat/kippaavat kölit korvaa.
        Useimmilla järvillä ei ole merkittyjä väyliä, jolloin purjehtiminen on riskin ottamista.
        Suosittelen purjehdusta vain niillä vesistöillä, joille löytyy meri-/vesistökartat. Ja veneen hankinta mm. sitten näitten mukaisesti.

    • Nord88 sanoo:

      KOHDERYHMÄ: nuoret ja nuorekkaat, jotka vielä osaavat käyttää raajojaan. TÄÄ PITÄÄ MUISTAA HINNASSAKIN
      MAKUUPAIKAT: 2 mutta tarvittaessa 4
      VESSA: Pitää löytyä.
      PENTTERI: Ei tarvita, mutta jos haluaa niin yksiliekkinen keittolevy ja pieni jääkaappi 24tölkin.
      MOOTTORI: Peräoottori sähköllä toimiva ja aurinko paneelit
      RUNKO: Vanha Joe paranneltuna nopeempaan menoon
      VENEEN KOKO: Yksinkin purjehdittava ja Trailerillla liikkuva maks 750kg, pituutta 6-7 ja leveyttä 250 ja ulkona pitää olla keulakannella tilaa auringonotto patjalle ja takakannella kans vastaava mahdollisuus.
      SISUSTUS: vene myydään lähes tyhjänä, erilaisia moduuleita tarjolla (Ikea-idea). TÄÄ OLI TOIMIVA IDEA Sama idea mikä asuntovaunuissa että valitaan malli ja sen jälkeen säkyjen ja sohvien sekää uiden paikat.
      RIKI JA KÖLI: Mikä toimii

    • SeniorDemento sanoo:

      Siinä mielessä olen näiden ajatusten kanssa samaa mieltä, että kelvollisen päiväpurren alkaen-hinta on hyvä saada pidettyä matalana. Lisäksi uusien purjehtijoiden tarpeet liittyvät usein päiväretkiin, joissa on mukana seikkailumieltä.

      Kelvollinen WC tosin on hyvä suunnitella jo lähtökohtaisesti veneeseen, jotta mukaan saadaan naisiakin. Heidän ja muiden satunnaisten vierailijoiden vuoksi pumpun olisi hyvä olla sähkötoiminen, koska lisähinta ei enää ole kovin suuri.

      Sisätilat saavat olla pienet ja materiaaleiltaan helppohoitoiset, mutta kuitenkin niissä olisi hyvä pyrkiä viimeisteltyyn ja viihtyisään vaikutelmaan – jos ei muuten niin valoisuudella ja lämpimillä väreillä.

      Puu on jälleenmyyntiarvoltaan huono vaihtoehto eikä todennäköisesti laske merkittävästi lopputuloksen hintaa.

      Sähkömoottorin suhteen olen samoilla linjoilla, mutta lähtisin kiinteästä sähkömoottorista.

      Kokoa saisi jo nopeuden ja vakaudenkin vuoksi olla hieman enemmän, mutta sen suhteen olen täysin samaa mieltä, että ennakkoluulottomia innovaatioita tarvitaan (sen lisäksi, että kootaan muiden veneiden parhaita puolia) koska muuten on aivan sama ostaa jokin jo markkinoilla oleva vene.

      En tiedä olenko mieleltäni jotenkin perverssi, mutta omaan kauniin kesäpäivän viettooni kuuluu usein grillaus. Avotilan kaasugrilliin saisi yhdistettyä helposti keittotason ja uunin ominaisuuksia…

    • West-Coast sanoo:

      Greetings from West-Coast

      Taidan olla liian konservatiivinen modernisoijaksi – ja liian vanha muutenkin tähän turvallisuuden ja käytettävyyden keventämiseen.
      Eipä taida olla minun projektini.

      Have a nice day – even to morrow –

  7. West-Coast sanoo:

    Uusi saitti. Asiana istumalaatikko, eli sitlooda.

    Tärkein ulkorakennekokonaisuus? Ainakin lähes tärkein.
    Istumalaatikon tulee mahdollistaa koko miehistön yhtäaikainen siihen sopiminen.
    Istumapaikkojen tulee olla riittävän mukavia ( puuduttamattomia ) niin penkeillä kuin selkänojien yläreunojen vinoilla istumapinnoilla.
    Lattian tulee olla tasainen ja ilman mitään kiinteitä pöydän tai vastaavan jakoja ( esteitä ). Levangin paikka on peräsinakselin takana lattialla – veden pitää päästä virtaamaan kiskon alta.

    Ylin istumapaikka vinoilla selkänojien yläpinnoilla ei saa painaa reisiin jalkoja puuduttavasti. Kannelle nousevien roiskeiden ja aaltojen ei saa kastella takamuksia – vedelle pitää suunnitella vesikourut, joiden reunat eivät paina istumalihaksia. Tämän yksinkertaisen vesikanavan puuttumista olen ihmetellyt ja ihmettelen vieläkin.
    Kengille ( kantapäille ) pitää muotoilla penkkien etureunoihin muotoiltu vastin-/pitopinta, jotta nilkat saavat olla luonnollisessa ja väsymättömässä asennossa.

    Moottorin hallintavivun tulee olla niin korkealla, että sen käyttö ei estä yhtäaikaista riittävää näkemistä eteenpäin. Ellei tämä muuten onnistu, niin tämä tulee huomioida jo kannen suunnittelussa.
    Moottorin käyttöpaneelille & kierroslukumittarille riittävän suojattu rakenne, tai koko paneeli sisätiloihin sisäänkäynnin läheisyyteen.

    Köysien ja vinssikampien lokerot/säilytyspussit selkeyttävät ja helpottavat istumalaatikossa työskentelyä – näille järkevät sijoittelut ja rakenteet, kiitos.

    Suomessa ei kannata tehdä mitään ”etelän kikkoja”, kuten kumiveneiden talleja, mutta järkevät kaasupullon, ankkurin ja pelastuslautan lattialokerot saattaisivat olla asiaa.
    Järkevät sisätilat asettavat paineita järkevälle kannelle ja päinvastoin – myös istumalaatikon kohdalla.

    Vinsseistä, jotka ovat myös oleellinen osa istumalaatikon ”kalusteista”, olikin jo oma kirjoituksensa – kannattanee huomioida ( ! ).

    • SeniorDemento sanoo:

      Joskus tuntuu, että harmillisen harvan veneen avotila on suunniteltu ajatellen, että vene on todennäköisesti koko purjehduksen ajan hieman kallellaan eikä suojan puolella yleensä istuta. Usein leveärunkoisen veneen avotilassa jalkojen tukipisteitä kaipaisi enemmän tähän tarkoitukseen keskellä oleva pöytärakenne voi olla myös mukavuustekijä. Sama pätee sisätiloissa, joissa kulkureiteillä lattian reunojen parinkymmenen asteen kallistukset helpottavat liikkumista. Kaikkiaan liikkumisen tulisi olla suunniteltu yhtä helpoksi sekä vaakatasossa että rungolle suunnitellussa ”vakiokallistuksessa”. On myös hyvä muistaa, että satamassa (vaakatasossa) kelluessa ja (vinossa) purjehtiessa tehdään ja tarvitaan avotilassa eri asioita.

      Jokainen tila tulisi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja ajatella, minkä muotoista ja painoista varustetta missäkin tilassa tullaan säilyttämään. Tuo mahdollisen kumivenetallin tila on usein erittäin huonosti hyödynnettävissä. Jos se on sisätilaa, on se usein sellaista peräpiikin ryömintätilaa, ettei sinne oikein voi sulloa muuta kuin tullilta piilotettavia tuliaisia. Ulkotilaksi se taas olisi matala, märkä ja levangin alla. Liki kahden metrin syväys taas tekisi kumiveneen tarpeelliseksi varusteeksi.

      Vaikka edelleen olen mieltynyt ajatukseen kiinteistä peräsinlapoihin kiinnitetyistä sähkömoottoreista, voisi tuon moottorin hallintalaiteongelman ratkaista pinnaan (autopilotin kytkimien viereen) sijoitetulla itsepalautuvalla keinukytkimellä, jolla joko kiinteitä sähkömoottoreita tai kumiveneen sähköperämoottoria saa ohjattua tarkkuutta vaativissa satamaolosuhteissa. Hieman pidempää tasaista ajoa varten moottorinohjauksen voisi joko kytkeä autopilottiin tai tätä varten voisi olla erillinen kiertokytkin. Kahden kiinteän moottorin etuna olisi toki keulapotkurimainen pyörimismahdollisuus. Pidempää matkaa sähköllä ei tietenkään ilman generaattoria pääse.

  8. West-Coast sanoo:

    Kirjoittelin päivällä pitkän jutun ja taitaa olla joku aikarajoite kirjoitteluajalle, kun kaikki meni bittiavaruuteen. Tein yhteenvedon tähänastisista ”toiveista” ja näkemyksistä. Mutta se siitä.

    Kansanvene Suomessa edellyttänee riittävää turvallisuutta ja toimivuutta, siksi venettä ei pidä rakentaa CE-kategoriaa B alempaan luokitustasoon. Tämä kyllä sulkee Bente 24-tyyppiset veneet ulkopuolelle; Bente 24 on erittäin herkkä ja kevytrakenteinen vene, jonka asiakaskuntana lienevät Keski-Eurooppalaisten sisävesien ja vuoristojärvien purjehtijat.
    Tuossa kokoluokassa Diva 24 DC toimii paremmin.

    Realistisempaa on tavoitella laajemmalle käyttäjäkunnalle soveltuvaa venetyyppiä, joka on tuo suurempi vaihtoehto, eli max. 9 m. Tämän kokoluokan veneen voi aika helposti rakentaa vaikka A-luokitustasoon.
    A = valtamerikelpoinen, B = avomerikelpoinen.

    • SeniorDemento sanoo:

      Itsekin kirjoittelin aiemmin pitkän jutun, mutta sen julkaisussa ei ollut ongelmia. Tänään on sivuston vanhempiin viesteihin alkanut ilmaantua ainakin kolmella eri käyttäjänimellä englannin ja ranskan kielellä täysin asiayhteydestä irrallaan olevia vastausviestejä, joten on mahdollista, että joku ilkeämielinen tyhjäntoimittaja on alkanut aiheuttaa sivustolla haittaa.

      B-luokitusta pitäisin kokoon nähden aivan realistisena tavoitteena. Sitä en tiedä, miten A-luokitus vaikuttaisi veneen valoisuuteen/ikkunoihin ja muuhun suunnitteluun?

      • West-Coast sanoo:

        Onpa ikävä juttu, että asiaankuulumattomia on päässyt murtautumaan tällekin sivustolle. Mahtoiko olla jotenkin yhteydessä, että juttuni häipyi lähetysvaiheessa ? Toivottavasti ei.

        Jospa yritän muistella näitä kirjoittamiani asioita.
        Yksi aihe oli ainakin köysilukkojen ja vinssien sijoittelu. Otin esille kaksi erilaista lähestymistapaa sijoitteluille.

        Toisen hyvänä esimerkkinä ovat RM 890:n lukot ja vinssit, jotka ovat keskitetyt kannelle/istumalaatikon etureunaan johdonmukaisen, tiiviiseen asetteluun ja siten yhden henkilön helppoon hallintaan.

        Toinen tapa on sijoittaa keulapurjeen jalusvinssit ja isopurjeen ( levangin ) säädöt saman henkilön, vaikkapa itse perämiehen, säädettäviksi – eli myös omaksi ryhmäkseen, jonka paikan määrää levangin sijainti.
        Itse sijoittaisin pinnaohjaustapauksessa isopurjeen jaluskiskon ( = levangin ) peräsimen akselin takapuolelle istumalaatikon lattiaan.

        • SeniorDemento sanoo:

          Itse kannatan lukkojen Diva 24 -tyyppistä sijoittelua sillä erotuksella, että (koska ollaan suunnittelemassa isompaa venettä) levanki saisi olla peräsinakselin takana. En usko, että tila näinkään loppuu kesken, vaikka hallintaan osallistuisi pinnamiehen lisäksi toinen henkilö.

          • West-Coast sanoo:

            Kyllä, barduunaton. Taaksepäin kallistetuilla saalingeilla saadaan perusvakavuus koko rikiin, joka toimii ilman barduunoja.
            Olen seilannut aika paljon veneellä, jossa oli sekä barduunat, että vielä lisäksi välibarduunat. Barduunat vaativat omat vinssinsä. Oli aika työntäyteistä purjehdusta – varsinkin ratakisoissa!

          • SeniorDemento sanoo:

            Eli tulkitsisin rivien välistä, että suunnitteilla olisi barduunaton osatakila?

          • West-Coast sanoo:

            Kyllähän se näin toimii hienosti ( DIva 24 ), mutta fallien, reivien, jne. vinssit ovat sitten luukkutallin molemmin puolin.
            Yksinpurjehdus onnistuu hyvin kun ns. pinnapilotti on kiinnitetty peräsinakseliin ( istumalaatikon lattian alle ) ja ohjausyksikkö on pinnassa. Tällöin purjehtija voi nostaa purjeet etuvinsseillä ja siirtyä takavinsseille ja skuutata purjeet.
            Hyvin suunnitellut ja selvät köysien käsittelyt ovat edellytys toimivalle ja monipuoliselle ( = henkilömäärästä riippumattomalle ) purjehdukselle.

            Yhtenä bittiavaruuteen joutuneena asianani oli myös masto/riki.
            Päivä- ja retkipurjehdukseen riittänee hyvin kannella seisova alumiinimasto. Mastoon saa nykyisellä laajemmalla tuenta-alueella ( mm. reunoille tulevat vantit, taaksepäin suunnatut levittäjät ( = saalingit ) – mieluiten kaksi paria ) helposti riittävän varmuuden, edellytyksenä toki mitoitukseltaan sopivan profiilin käyttäminen.

            Sporttimallissa suosikkini on kannen läpi menevä ns. kölillä seisova masto. Tällöin on mahdollista saada hyvä säätölisä käyttämällä säädettävää maston jalkaa.

            Paras vaihtoehto, toki myös kallein, on hiilikuitumasto ja -puomit. Tämä yhdessä syvemmän ja painopisteen mahdollisemman alas vievän kölirakenteen kanssa mahdollistaa purjeiden koko potentiaalin hyödyntämisen.

            Kaikilla mastovaihtoehdoilla pidän kunnollisen ja säädettävän takaharuksen ( hekki, takastaagi, backstay, …) olemassaoloa edelleen tarpeellisena näissä suomalaisissa ja arvaamattoman muuttuvissa olosuhteissa. On turvallisuustekijä purjehduksellisten etujensa ( mm. etuharuksen kiristys/keulapurjeen säätö ) lisäksi.

  9. West-Coast sanoo:

    Huopatossutehtaassako ollaan?? 🙂

    Pohtikaapas ruotsalaisen Bernt Lidquistin raikkaita ja perusteltuja näkemyksiä nykyaikaisista purjeveneistä. Näissä on niin toimivuus kuin purjehduksellinenkin puoli huomioitu ylitse muiden. Diva Yachts’in uusi, pienemmän luokan Diva 24 DC ja tänä vuonna markkinoille tuleva monipuolinen Diva 34 SC ovat mm. näitä ”tutkimuskohteita”.

    Rondon( Mannerberg Design? ) kaltaiset erikoisuudentavoittelut kannattaa unohtaa. Niissä oli tuo korotettu keskusoleskelutila sisällä ja lähes täyden sektorin ulosnäkyvyys – ja tämähän johti näin suhteellisen pienessä veneessä istumalaatikon kutistumiseen ja ahtaus toi rajoitteita ja hankaluuksia tehokkaaseen purjehdukseen.

    Hyvää uutta vuotta 2017 itse kullekin!

    • SeniorDemento sanoo:

      Hyvää uutta vuotta sinullekin West-Coast.

      Aiemmat ajatuksesi olivat vain niin perusteltuja ja toimivuuden kannalta oleellisia, ettei niistä voi kiistelläkään. Ainoastaan kaikkien moottorin hallintalaitteiden sijoitus riittävän ylös, suojaan ja lähelle pinnamiestä, on runsaasti ajatustyötä vaativa kysymys, jota ei edes voi ratkaista ennen rungon päälinjojen muovaamista.

      Diva/Fabola-tyyppinen vene on hyvin lähellä ajatuksiani ensiveneestä jo hintansakin puolesta. Perusmalleissa varusteiden määrä on hyvin tarkoin mietitty, mutta lopputulos vaikuttaa toimivalta. Peruskonsepti on ehkä kuitenkin sen verran kevyeen retkipurjehdukseen luotu, ettei siitä hienommillakaan heloilla kovin urheilullista saa. Kokoa lisäämällä menetetään traileroitavuus, mutta ehkä ostajakuntaa ja käyttötarkoituksia voitaisiin silti laajentaa. Kaikkein karvalakeimman retkiversion hinta olisi hyvä pitää linjassa Divan kanssa.

      Rondo ei ole erityisen tuttu vene, mutta vaikka seisomakorkeus salongin keskilinjassa on hieno mukavuustekijä, olisi veneen hyvä näyttää sulavalinjaisen kauniilta. Pienehkössä veneessä suurin osa ajasta vietetään avotiloissa, joten niistä ei ole hyvä tinkiä. Itse toivoisin, että kaiken voisi nukkumista ja WC-toimia lukuunottamatta suorittaa amerikkalaistyyppisten avomoottoriveneiden tapaan ulkona – kenties joku telttailijasielu voisi haluta nukkuakin hyvin suunnitellun biminin alla. Omassa hieman tavoiteltua kokoluokkaa isommassa veneessäni tosin on vähemmän urheilullinen, mutta suojaisa tuulilasi (ja sprayhood), joka mahdollistaa navigoinnin ja vaikka kokkailunkin ulkona. Ehkä alas, sisäänkäynnin ja navigointielektroniikan suojaksi, laskettava ja lukittava tuulilasi-sprayhood-yhdistelmä voisi olla urheilullisempi vaihtoehto, mutta vaatisi melkoisen suunnittelutyön, jotta makanismista saisi riittävän toimivan, kevyen ja kestävän.

    • Esko sanoo:

      Diva 24 DC lähestyy mitoiltaan ja painoiltaan kansanvenettä. Erityisen hyvää on avotilan järjestely.

      • Esko sanoo:

        Eli toisin sanoen: avotilan järjestely on kopioitu Tofinou 8 päiväpurresta tähän Divaan ja moniin muihinkin ”uutuuspursiin”.

        • West-Coast sanoo:

          Nämähän eivät ole mitään patenttisuojattuja asioita. Kuten aiemmin jo totesin, niin plagiointi on kyseenalaista, mutta hyvien ideoiden käyttämättömyys/hyödyntämättömyys on suoranaista tyhmyyttä. Siksi kannattaa tutkia markkinoilla ja suunnitteilla olevat veneet ihan ajatuksella.

          Tuosta Diva 24 DC:stä vielä sen verran, että jos osaatte ruotsia niin käykää lukemassa noita käyttökokemuksia ja mm. viiden nuoren purjehtijan Viron keikasta; pojat surfailivat toistakymmentä solmua useampaankin otteeseen ja tuulta oli parhaimmillaan 14-15 m/s ja merenkäynti sen mukaista – vene oli aivan vakiovene.

          Lindquistin veneiden purjehdusominaisuudet ovat aina olleet parasta A-luokkaa.

          • SeniorDemento sanoo:

            Tuo Benten kiinteä tuulilasi-sprayhood on kyllä jotain, minkä jossain muodossa toivoisin sovellettavan suunniteltavaan veneeseen. Useimmilla mukavuudenhaluisilla sprayhood kuitenkin on käytännössä aina viritettynä – ja tökeröiltä virityksiltä ne monessa muuten sulavalinjaisessa veneessä näyttävätkin. Vene vain saisi olla reilusti tilavampi kuin Tofinou ja sisätiloiltaan valoisampi kuin Bente… Avotilajärjestelyt näissä toki vaikuttavat selkeiltä. Mutta toisaalta lähemmäs 30-jalkaista venettä kai edelleen kaavaillaan?

          • Esko sanoo:

            Alexander Vrolikin Bente 24 edustaa myös uutta ajattelua!

  10. West-Coast sanoo:

    Tässä myös ehkä kiinnostavaa tutkittavaa/referenssiä venesuunnitteluun : http://www.idbmarine.com

    Veneet, joita tässä alle 9 m:n luokassa olisi lähinnä syytä syynätä ovat Malango 888 ja Mojito 888.

    Kyllä viimeisetkin suomalaiset tämän kokoluokan veneet ovat ”kivikaudelta”. Ihmeen kevytrakenteisia (alle 3 tonnia !!) ja tilavia ja monipuolisia nämä uuden kauden pikkuveneet. Näiden pohjamuotoja olen ihaillut niin RM:n vanerirungoissa, kuin Pogojen ja Ofsetien laminoiduissa rungoissa.
    Katselkaa YouTubesta ja esittelyvideoista kuinka hienosti mm. keula käyttäytyy kryssillä – uivat kuin VOR-veneet. 🙂

    • SeniorDemento sanoo:

      Nuo 888:t herättävät kyllä huomattavasti myönteisemmän ensivaikutelman kuin RM 890 jo inhimillisempien lähtöhintojen perusteella.

      Kumivenetalli on sellainen oivallus, jonka hyödyntämistä kannattaa vakavasti harkita, koska kyseinen tila on muuten hyvin vaikeasti hyödynnettävissä (vaatii toki tuplaperäsimet). Laskettavan uimatason ulottaisin kumivenetallin alapuolelle, jotta tallin käyttö ja kumiveneen moottorin irrotus helpottuisivat. Jos taas heittäytyisi luovaksi ja ajattelisi veneen tulevan ainoastaan urheilulliseen käyttöön, voisi dieselmoottorin jättää pois, tehdä uimatasosta kaksiosaisen ja kumivenetallista hieman lyhyemmän kuin siihen ajatellun (suurehkon) kumiveneen. Näin kumiveneen lataavaa, sähköstartillista moottoria voisi käyttää veneen apumoottorina ja tarpeen tullen jättää tämän ylimääräisen painon kisojen ajaksi pois. Hintaankinhan tämä vaikuttaisi myönteisesti. Dieselmoottoriin verrattavaa luotettavuutta ei tietenkään saavuteta, mutta käyttäjien tarpeet ovat yksilöllisiä.

      Sisustaan tarvittaisiin skandinaavista tyylikkyyttä huomattavasti enemmän kuin näissä, jotta muutkin kuin yksinäiset miehet voisivat kiinnostua. Toimintoja/varusteita sisätiloissa on riittävästi, jos ajattelee veneen luonnetta.

      Siihen en ota kantaa, onko juuri tuon tyyppinen vene sitä, mikä suurta yleisöä tuohon hintaan kiinnostaisi.

      • West-Coast sanoo:

        Hyvä, että ajatuksia syntyy, myös näistä ranskiksista. Hintahan ei yksin kerro mitä siihen itseasiassa kokonaisuudessaan kuuluu ja onko kiintokölillä vai tuolla kippaavalla varustettu.
        itse runkopaketti on ihan ok., mutta kuten SeniorD kerroit, niin kalsealta tuo sisusta vaikuttaa, varsinkin kun kaikki ruuvien päät ovat enemmän tai vähemmän näkyvissä.
        Huomasin yhdessä videossa veneen sisälattialla runsaasti vettä, eli tuon kippikölin rakenne/systeemi vuoti vettä sisälle!
        Näissä jutuissa on nähtävissä suomalaisen ( ei näitä em. ongelmia ) ja ranskalaisen veneen ero karrikoituna.

        Tuli tässä illan mittaan muutama asia, jotka haluaisin huomioitavan uuden veneen suunnittelussa ja valmistuksessa:

        * Luukkutalli pitää rakentaa näissä pienemmissä veneissä kannen tason yläpuolelle eikä alapuolelle, ts. luukkutalli ei saa rajoittaa (= pienentää )sisäpuolen seisomatilaa. Samalla kovien vesisateiden ja ylitsesyöksyvien vesimassojen sisääntunkeutumisen vaara pienenee.

        * Sisäänkäynnin (etu)luukun irtolevyt ( polykarbonaattia/vaneria ) on voitava säilöä sisäänkäynnin välittömään läheisyyteen, esimerkiksi sisäänkäynnin jommallekummalle puolelle seinään upotettuun tilaan, tai portaiden askelmien taakse moottoritilan luukkuun näitä levyjä varten tehtyyn tilaan; portaiden takareunoista sopivat palat pois ja moottoriluukkuun upotus -> levyt menevät silloin useissa tapauksissa irrotuksen jälkeen suoraan tähän säilytystilaan ( tilan reunoissa ohjurit, jotta levyt eivät hankaa ja kolise).

        * Mittaristo mieluiten luukkutallin etureunaan tehtyyn konsoliin, jossa niiden luettavuutta eivät häiritse köydet.

        * Jos halutaan tiikkipinnoitteita istumalaatikkoon, niin tässä olisi yksi uusi idea: tehdään sopivankokoinen irtokappale, joka voidaan kiinnittää yksinkertaisesti painamalla esimerkiksi penkin istumaosaan.
        – liimataan esimerkiksi 6 mm:n filmivaneriin ( koko mitataan penkin kannesta ) tiikkipinnoite ja viimeistellään se. Vanerin nurkkiin tulee messinkitapit, joille penkkien laminoinnissa on tehty pohjalliset reiät. Näihin reikiin painetaan nämä tiikit ja näistä reistä nämä tiikit saadaan nostettua myös irti esimerkiksi talveksi ( ja kilpailujen ajaksi ); penkkien tyhjät reiät tulpataan kumitulpilla.

        * Ison skuuttikiskon ( =levangin ) lattia-asennuksessa kisko kannattaa nostaa niin paljon ylös sopivilla välipaloilla, että vesi pääsee vapaasti virtaamaan alapuolelta.

        * Moottorin hallintalaitteet ( vaihde-& kaasuvipu ) pitää asentaa niin ylös, että samalla kun vipua käytetään, niin säilytetään normaali näköyhteys; monessa veneessä tämä vipu on liian matalalla!

        * Moottorin käyttöpaneeli & kierroslukumittari olisi syytä suojata (upotettuna) pleksikannella tai siirtää sisätiloihin. Moni mittari on mennyt uusiksi joko kolhuista tai kosteudesta.

        * Kaikkiin istumalaatikon luukkuihin pitää tehdä laminointisuunnitelmasta alkaen riittävät valumareunukset (”räystäät”), jotta vesi ei mene säilytystiloihin.

        Näitä veneissä huomattuja virheitä ja puutteita kannattanee kirjata ylös, jotta samoja virheitä ei toisteta tässä toivottavasti tulevassa uutuudessa. Useimmat puutteet/virheet ovat tosi pieniä, mutta sitäkin ärsyttävämpiä.

  11. Esko sanoo:

    Näitä 300.000 euron kansanveneitä on vaikka kuinka paljon. Suomessa ei riitä rahkeet riittävän isoon sarjaan.

    • SeniorDemento sanoo:

      Kiinnostaisi oikeasti tietää, mitä itse kukanenkin pitää 7, 8 tai 9 metrisen veneen sopivana hintana? Itse olen sitä mieltä, että alle 9 metrisen veneen hinta tarpeellisine retkipurjehdusvarusteineen tulisi olla reilusti alle 100 tuhatta euroa, jotta sillä pystyttäisiin houkuttelemaan niin suurta ostajakuntaa, että voitaisiin puhua kansanveneestä. Ehkä 30-50 tuhatta euroa olisi vielä lähempänä houkuttelevaa hintatasoa, mutta ehkä silloin pitäisi asetella kysymys niin päin, että mitä tuohon hintaan pystytään tarjoamaan…

      • West-Coast sanoo:

        Ensinnäkin hinnat ovat nousseet vuosien saatossa kaikissa tuotteissa, niin veneissäkin. Nostalginen muistelu on rasitteena, ja saa aikaan jopa liioittelua. Jos haikaillaan FE 74 – 83 aikaan, niin samalla teknisellä tasolla olevia veneitä ei kyllä saa uutena enää markkinoitua. Kansainväliset venemarkkinat ja tuotteet asettavat omat paineensa kannattavalle uutuustuotteelle. Hinnoittelun tosiasiana kannattanee pitää tätä traditionaalista suomalaista venefaktaa: aikanaan mm. Finn Flyer 31 oli vastaavia ruotsalaisia veneitä kalliimpi – ja toki parempikin. Samalla lailla voitaneen nähdä Finngulfien tilanne ja asema, jne. Finn Flyer ”keinottelee” nykyään Ahvenanmaalla.
        Tällaisen alle 30 jalkaisen nykyaikaisen, tilavan ja nopean veneen hintaluokka lienee varuste- ja tavoitetasostaan riippuen haarukassa 100000 € – 150000 €. Tämäkin edellyttää kilpailukykyistä rungon, kannen ja muiden kuituosien valmistusta ( Viro, Puola, … ) ja keskitettyjä hankintoja.
        30000 € – 50000 € hinnalla ei saa aikaiseksi kuin jonkun ns. mökkiveneen – valitettavasti on näin. Käykää katsomassa esimerkiksi Seascape 27:n ja sen pienempien versioiden hintoja – nämä ovat nykyaikaisia ja nopeita veneitä omissa kokoluokissaan.

        Veneveistämön ( = nykyaikainen laminointiyritys ) perustaminen Suomeen on lähestulkoon mahdoton asia. Ympäristömääräykset mm. styreenien ja muiden kemikaalien ( päästöjen ) suhteen ovat niin ankaria, että jo nämä pakottavat kustannustensa osalta ”muille maille vierahille”.

        Veneitä koskevat rakenne- ja turvamääräykset ovat myös tulppana hinnasta tinkimiselle – ovat toki kuluttajan turvallisuutta varmistavina erittäin hyvä asia.

        • SeniorDemento sanoo:

          Kuinka suureksi ajattelet 150 tuhatta euroa maksavan pikkuraaserin tai sen 100 euroa maksavan karvalakkiversion potentiaaliset ostajakunnat? Jos verrataan hintoja vaikka (toki ideologialtaan poikkeavien) Bavarioiden listahintoihin, saa karvalakkiversion hinnalla lähes kaksi Easya ja paremmin varustellun hinnalla hyvin varustellun Cruiser 37:n tai Vision 42:n. Bavarioissakin kuitenkin näen suuren potentiaalin työvaiheiden ja etenkin sisustusosien vähentämiselle. Toki Bavarioiden laatutaso edellyttää hienovaraista käyttöä, mutta näkisin esimerkiksi reilut 50 tuhatta euroa maksavan Easy 9.7:n olevan kaikkea muuta kuin mökkivene.

          Miten hintatasoa sitten voisi saada houkuttelevammaksi? Rungon valmistukseen vaadittavien työtuntien määrää pitäisi pystyä vähentämään esimerkiksi kevyen ilmakanavarakenteisen sandwich-väliaineen 3D-tulostuksella ja tyhjiölaminoimisella. Myös lasikuitumattojen muotoonkudonnalla voitaisiin mahdollisesti nopeuttaa työtä ja vähentää tarvittavia materiaalivahvuuksia.

          Se nyt on selvää, ettei Suomessa lähtökohtaisesti kannata tehdä yhtään mitään, joten uskoisin, että vene tullaan valmistamaan jossain muussa EU-maassa, jos budjetilla katsotaan olevan merkitystä.

          • SeniorDemento sanoo:

            Aina voidaan alleviivata sitä, kuka on todellinen ja oikeaoppinen purjehtija, ja samalla ihmetellä, kuinka vaikeaa on houkutella uusia sukupolvia lajin pariin.

            Tottakai väliaineen käsin asettelu onnistuu ammattimieheltä niin kuin se jo vuosikymmenet on onnistunut ja se vie ammattimiehen yhä kalliimmaksi käyvää aikaa kuten jo vuosia on vienyt. Väliaineen tärkein tehtävä on olla kevyt ja puristusluja materiaali, josta laminoidut kuoret eivät irtoa. En näe erityisiä syitä pidättäytyä kynsin hampain käsityövoittoisessa veneenvalmistuksessa aikana jolloin hyvin monipuolisiin tehtäviin ohjelmoitavat koneet halpenevat. Taisit myös itse mainita jotain muovituotannon terveys- ja ympäristövaikutuksista, mikä puoltaa ihmisen tekemän työn vähentämistarvetta.

            Pyrkimystä sellaiseen lopputulokseen, joka on jo olemassa (RM 890) sellaisin menetelmin, joita on jo vuosia käytetty, ei oikein lujalla tahdollakaan voi kutsua uuden luomiseksi. Vieläpä, kun nykyiset valmistajat valittavat, ettei alle 30-jalkaisen purren valmistaminen ole taloudellisesti kannattavaa, tuntuisi lähinnä hölmöydeltä yrittää tuoda markkinoille nykyistä tarjontaa vastaava vene, joka on valmistettu nykyisillä valmistusmenetelmillä.

          • West-Coast sanoo:

            Potentiaalinen ostajakunta riippuu purjehtijoista ja heidän haluistaan/tavoitteistaan. Bavariat ovat oma lukunsa vesillä elämisessä ja oleskelussa. Jollekin aivan riittävä, jollekin liian suuri, jollekin eivät ominaisuudet riitä, …
            Yhä useammat purjehtijat ( ! ) haluavat tunnokkaan, nopean ja helposti jopa yksin purjehdittavan veneen, jonka on oltava turvallinen ja kaikissa tuulioloissa toimiva. Veneen on oltava myös sisätiloiltaan toimiva ja mukava.
            Suuri vene halvalla ei ole suinkaan useimpien unelma. Ominaisuuksia on vaikea korvata koolla ja suurella massalla, joka hankaloittaa tietyissä olosuhteissa jopa veneen satamassa ja ahtaissa paikoissa käsittelyä. Suurella veneellä vuosittaiset hoito- ja käyttökulut ovat myös suuret, korreloivat hyvin kokoon ja massaan.

            Sandwichin väliaineen on oltava laminaatissa stabiili, laminaatista pitää tulla ns. luja rakenne. Ilmakanavoidut kevyet ja joustavat aineet mahdollistavat laminaatin liiallisen jouston ja siten esimerkiksi kannen ennenaikaisen rikkoutumisen, rungosta puhumattakaan.
            Väliaineen asettelu laminoitaessa onnistuu ammatti-ihmiseltä ilman 3D-tekniikkaa. Rakenteet ilman rowingia ovat ohuempia ja lujempiakin; alipainelaminoinnissa hartsi pakotetaan lujitteisiin ja väliaineeseen ja samalla optimoidaan/minimoidaan todellinen hartsin tarve, eli laminaatin lasin/kevlarin/hiilikuidun pitoisuus tilavuusyksikköä kohden saadaan maksimoitua, eli rakenteesta tulee luja! Kriittisiä kohtia varmennetaan käyttäen suunnattuja kuituja.

  12. West-Coast sanoo:

    Kun on ollut hiljaista, niin niputan noita aikaisempia erillisiä kommenttejani vähän täydennettyinä tähän.

    Projektini nimi voisi olla vaikkapa FiS29.5, numero kuvaa pituutta jalkamitoissa. Suomalainen, uudemman polven purjevene kokoluokassa, jossa aiemmat konstruktiot alkavat olemaan auttamattoman vanhentuneita.

    * Pituus 29,5 ft (<9 m), leveys 3,20 m ( jos onnistutaan järkevässä kokonaisuppouman minimoinnissa, niin jopa 3,30 m ), syväys 1,85 – 1,90 m, maston pituus 15 – 15,5 m kölillä seisovana, kannella seisovana 13,2 m, uppouma purjehdusvalmiina, katsastusvarustein ( A 2 ) 3,2 – 3,6 tonnia versiosta riippuen ( basic, happy-day, sport ). Pystykeula ja -perä.

    * Runko ja kansi alipainelaminoituja, sandwich-rakenne. Keulaan, keulapunkan alle, laminoidaan törmäysvaurion minimoiva (= uppoamisvaaraa vähentävä ) turvasäiliö.
    – rungon ja kannen ( mm. istumalaatikon ) referenssinä RM 890. RM:n pohjapaneeleita "kaarevoitetaan" tässä muottiin alipainelaminoidussa rakenteessa, hyvät ja toimivat pitkittäislinjat säilytetään
    – myös sisätilojen järjestelyjen osalta kannattaa katsoa referenssiä, mm. teknisen tilan, jossa säiliöt, akut, jne., osalta
    – pystyllä varalaidalla saadaan runkotilavuutta paremmin hyödynnettyä sisätilojen hyväksi
    – ns. vapaa seisomatila 182 – 185 cm

    * Kölinä L- tai bulbiköli, kölin runko hitsataan teräslevystä ( sinkitään ), rst-levystä tai merialumiinilevystä; pinta (naga)muotissa laminoitua lujitemuovia; varsinainen kölimassa ( L-/ bulbin massa ) on lyijyä.

    * Peräsimenä JEFA ( valmis "paketti" ), pinnavarustus.

    * Moottorina Yanmar 2YM15c vetolaitteella ja taittolapapotkurilla ( Yanmar on 30 kg kevyempi kuin Volvo D1-20! ).

    * Neljä vinssiä riittää kun kansisuunnittelu on ok., huomioitava purjevalintojen tuomat vaatimukset, mm. spinaakkeri vs. genaakkeri; vinssien kokoluokat: 30-35 ruffin katolle ja 40 alemmalla oleviin ( huom. RM:n vinssien sijoitus on optimaalinen yhdelle innokkaalle ja hyväkuntoiselle pianistille ).

    * Maston toimittajana Selden on parhaita. Seldenin mastot ovat hyviä ja viimeisteltyjä. Alumiininen mastoprofiili C156 ( 3,71 kg/m ) lienee hieman hento tähän tapaukseen, C175 riittää varmasti, on hiukan ylimitoitettu ( 4,18 kg/m ), mutta on varma tapaus. 15 m x 4,18 kg/m = 62,7 kg.
    Sporttimallin mastoksi kävisi hiilikuituinen CC174-30 tai CC174-36; massat: 15,5 m x 2,0 kg/m – 2,4 kg/m = 31 kg – 37,2 kg.

    * Seldeniltä saa nykyään "täydenpalvelun paketin" niin rikin kuin kansivarusteidenkin osalta, mm. vinssit, plokit ja kiskot, jne.
    Pakettihinnoittelu voi olla jopa edullinen ratkaisu. Seldenin komponentit ovat toimivia. Selden tekee kokonaissuunnittelun ja antaa tarjouksen.
    – mikäli hinnoittelu ei nappaa, niin erillisinä voisi hankkia esimerkiksi rullalaitteen ( Facnor FD 110 ) ja vinssit ( 2 x Harken 35.2 Radial ja 2 x 40.2 Radial ). Mainitut komponentit ovat hyviksi todettuja ja kevyimpiä luokissaan

    * Rst-rakenteisiin ( mm.kaiteet ) kannattaa paneutua, jotta veneen käytettävyys ei niistä kärsi; mm. kaksiosainen, avoin ja takertumaton keulakaide on yksi tärkeä yksityiskohta.

    Olisiko tässä oleellinen osa purjehduksellisesta puolesta?

    Sisärakenteista voisi sanoa joitain, mutta oleellisinta lienee, että niitä ei rakenneta turhan painavaksi. Käytetään sandwich-levyjä/rakenteita siellä missä rakennelujuudet eivät muuta edellytä. Komponenttivalinnoissa otetaan massa keskeiseksi valintakriteeriksi, tinkimättä toimivuudesta ja varmuudesta. Ja massat keskitetään niin optimaalisiin kohtiin kuin mahdollista, mm. teknisessä tilassa.
    Tärkeänä yksityiskohtana mm., että suunnitteluvaiheessa huomioidaan kattovalaistuksen, aurinkokennojen ja mittaristojen mahdolliset kaapeliupotukset laminointiin – siis laminoidaan kaapelit valmiiksi näkymättömiin.
    Moottoritilaan tulee mahdollistaa helppo päästävyys, jotta huoltotoimenpiteet eivät tule vaikeiksi. Pelkkä portaikon takaseinän nosto ei riitä, vaan avattavat (sivu)seinät/-luukut ovat must. Fiksun moottorikopan suunnittelu on monelta unohtunut ja moottorinvaihdon pitää onnistua venettä rikkomatta.

    • SeniorDemento sanoo:

      Eli oliko tarkoitus laminoida kaapeli vai kaapelikourut/asennusputket valmiiksi? Tällä toki olisi selkeä vaikutus paneloinnin ja muun käsinviimeistelyn tarpeeseen. Itse arvostan pyrkimyksiä vähentää rungon kotelointeja ja vinyylimatotuksia. Onhan laminaattipinnalle muitakin värivaihtoehtoja kuin kirkasvalkoinen, jos sisustaan lämpimämpiä sävyjä haluaa.

      Jos veneeseen tulee vedosta huolehtiva polttomoottori, on sen järkevintä olla hyvin käsillä oleva diesel. Itse ainakin arvostan nykyisen veneeni edestä ja täydeltä pituudelta (öljypohjatasosta parikymmentä senttiä moottorin yläpuolelle) sivuilta avattavia moottorin ja vaihteen suojia.

      Itse en ole kokenut hyötyä avotilan etupuolelle ulottuvasta kaiteesta. Keulakannella arvostaisin enemmän kajuutan katolla keulaan saakka kulkevaa ote-tankoa ja elämänlankaa – keulakannelle merenkäynnissä mennessä kun ei mielellään köyttäisi itseään kaiteeseen, josta helposti luiskahtaa veneen ulkolaidalle ja harmittavan usein syy ylipäänsä lähteä keulakannelle liittyy keulapurjeen ja kaiteen väliseen konfliktiin. Jos kaidetta on tarkoitus jatkaa vanteille asti, voisi keskiveneen kaidetolpan/vaijerikannakkeen integroida vantteihin, koska kaidetolppa veneen leveämmällä kohdalla on eniten alttiina osumille ja aiheuttaa siten riskin myös kannen laminoinnille.

      Mikäli kölin siipenä päädytään käyttämään haponkestävää teräsprofiilia, en pinnoittaisi sitä mitenkään, koska pinnoitteet tai mikään muukaan eivät siihen yleensä tartu.

      Vinssien määrän suhteen pyrkisin perusversioissa ehkä vieläkin säästäväisempään linjaan sijoittamalla yhden vinssin veneen keskilinjaan (mahdollisesti hieman viistoon) pinna-/ruorimiehen eteen. Ison jalustusratkaisuin on mahdollista välttää tilanpuute levankilinjalla.

      Turvasäiliörakenteesta olisin valmis luopumaan, jos sitä ei rungon jäykistämiseksi tarvita tai laminointi aiheuttaisi ylimääräistä vaivaa. Toisaalta taas minulla ei ole mitään sitä vastaan, että täysin hyödyntämiskelvottomat tilat laminoidaan umpeen, jos sillä pystytään pitämään vene jäykkänä ja kevyenä.

      Millaisia varusteluprofiileja olit ajatellut perus ja happy-day versioihin? Ruoriohjauksen pitäisin varusteluvaihtoehtona ainakin vähemmän urheilullisissa versioissa, koska tämä laajentaa ostajakuntaa – on nimittäin ihmisiä, jotka kokevat ruorin pienehkön veneen statusarvoa nostavana symbolina tai satunnaisten gastien kanssa toimimista helpottavana tekijänä.

      • West-Coast sanoo:

        Kattovalojohdot ja muut tarvittavat kattoon asennettavat kaapelit laminoidaan muotissa välimateriaalikerrokseen ( sandwich ). Katon sisäpinta ei tarvitse kuin tasoituksen ja maalauksen, ei tarvita muuta ollakseen valmis.

        Keulakaiteesta ( aiemmin yhtenäisrakenteena käytettiin keulakori-nimitystä ) ei ole tarkoitus virittää mitään sen kummempaa kuin varmistaa sen muodolla purjeen siihen takertumattomuus. Kaiderakenteen tulisi olla kaksiosainen ja sijaita keulan sisäpuolella.
        Kannella liikkumisen varmentamiseksi ruffin katon reunoille kannattaa tehdä pitkät kaiteet, joiden päät ovat taivutetut ja toimivat kiinnityspintoina/-kohtina.
        Elämänlankaa ( = turvaliinaa ) tarvitaan määrätyissä olosuhteissa ja näkisin sen käytön perustuvan nykyisiin käytäntöihin/määräyksiin.

        Ruostumaton teräs voidaan tarvittaessa kyllä pinnoittaakin tapauskohtaisesti. Kölin runko olisi tarkoitus tehdä vaihtoehtoisista metalleista ja tilannekohtaisesti sitten jatkotoimenpiteet. Itse köliprofiilin tekeminen tapahtuisi lujitemuovikuorilla. Kölin profiili ratkaisee suurelta osin veneen nousukyvyn, siksi se on enemmän kuin tärkeä asia.

        Suurin moka on vähentää vinssit liian vähiin. Mm. yksin keulapurjeen jalustaminen ja säätäminen vaatii ”kummallekin halssille” omansa. Samoin kaksi vinssiä tarvitaan katollekin, jotta pystytään hoitamaan kaikki purjeiden vaatimat säädöt, kuten kiki, ”kannari”, reivit, ala- ja ylägaija, …
        Joskus joutuu kiristämään myös keulapurjeen ja ison nostinta yhtäaikaisesti.
        Joku järjestys pitää olla fallien ja skuuttien kansiasetuksissakin ja myös lukkojen ja vinssien sijainneissa, jotta kaikki toimivat toisistaan riippumatta ja veneeseen sisälle pääsy ei vaikeudu, kuten ei myöskään sisäänkäynnin suljettuna pitäminen huonolla kelillä.

        Turvasäiliön sijainti keulassa on ns. halpa vakuutus ( käytännössä ei maksa mitään tehdä tätä veneen rungon valmistuksen yhteydessä ). Jos tullaan pahasti päin matalaa laituria tai ajetaan kolari, niin vene ei uppoa keulaan tulleen reiän takia.

        Perusversiossa ( Basic ) kannella seisova masto, halvempi rullalaite, halvempi köysistö ( ei mitään dynemaa tai kevlaria ), kevyemmät perusvarusteet ( eivät massaltaan, vaan ominaisuuksiltaan ), mm. kylmäkone, lämmitin, lämminvesi ( painevesi ) ja suihku puuttuvat. Liesi ilman uunia, halvemmat tekstiilit. Mahdolliset jalopuupinnat korvataan maalatuilla-/laminaattipinnoilla. Ehkä pienemmät säiliöt. Yksinkertaisempi mittaristo ( monitoiminäyttöinen mittari ja magneettikompassi ). Halvemmat vinssit, mutta lukumäärästä ei tingitä.
        Matalampi L-köli ( ehkä valurautaa ), ja sen mukaiset tuennat ja runkolaminoinnit.

        Happy Day-versiossa on vaihtoehtona läpimenevä alumasto tai kannella seisova, riippuen ostajan intresseistä. Noista perusversion puuttuvista mukavuusvarusteista mukana olisivat uuniliesi, kylmälokero kylmäkoneella, lämmin vesi/painevesi/suihku ja lämmitin. Ja sisusustuksen saisi valitsemillaan tekstiileillä poiketen basicin vakioväristä. Syvempi ( ja kevyempi ) L-köli.

        Tuo ruori on kyllä kysymysmerkki. Se on selvästi kalliimpi ( ja huonompi ) kuin pinnaohjaus. Jos se on välttämättömyys jollekin, niin kaiketi sellainen kannattaa suunnitella tähänkin veneeseen, istumalaatikon järkevä suunnittelu mahdollistaa senkin. Statusarvoa se tuskin nostaa – ehkä päin vastoin. Ja varusteluhinnastossa on sitten sen ruorin lisähinta. ::)

        • SeniorDemento sanoo:

          Keulapurjeen skuuttauksessa itse menettelen siten, että köysi on vinssillä vain kiristyksen ajan, minkä jälkeen se on lukolla. Halssin vaihdon aikana köysi vapautetaan lukolta ja kiristetään jo valmiiksi vinssillä oleva vastapuolen skuutti. Itse en näe estettä sille, etteikö muuhun kuin kilpakäyttöön varustellun veneen keulapurjeen skuuttiköydet voisi tuoda laakeroidun ohjurin kautta keskilinjaan sijoitetulle vinssille. Pääosin yksin operoitavassa veneessä myös muihin nostimiin ja säätöihin riittää todennäköisesti yksi halpavinssi – olettaen, että perusversion purjevalikoimakin tulee pysymään perustasolla. (Omassa veneessäni on kuusi vinssiä purjehdukseen ja lisäksi ankkurivinssit, mutta veneen ideologia on eri). Pyrkisin suunnittelemaan perus- ja mukavuus-version köysistöt pääosin yksin hallittaviksi ja vain kilpaversioon varsinaisen pianistin paikan.

          Näin, jos rivien välistä luen, on perus- ja kilpaversion varustelu yhtälailla karsittu, mutta kilpaversiossa vain laadukkaammin osin toteutettu?

          Masto- ja kölivaihtoehtojen olemassaoloa pidän hyvänä asiana, mutta näiden ei tarvisi vaikuttaa rungon palkituksiin, koska jos itse runko muuttuu varustelutasojen myötä, on kilpaversioon sitten sama tarjota hiilikuiturunkoa.

          Kölin koteloimis-intoa en saata ymmärtää, koska haponkestävän teräsrungon profiloiminen mankelilla on verrattain yksinkertaista, rakenteen kuntoa on helpompi seurata, kun se on esillä ja ylimääräinen työvaihe muovikuoren istuttamisessa vältetään.

          Kaksiosaisen keulan sisäpuolisen keulakaide-ajatuksen suhteen tarvisin hieman enemmän sanallista tai kuvallista avaamista. Itse kaipaan keulaan usein ainoastaan pientä askelmaa hieman kansitason alapuolelle sekä yhtä kädensijaa etuharuksen etupuolelle noin puoli metriä kansitason yläpuolelle.

          Johtimien sisäänlaminoinnissa piilee omat riskinsä huollettavuuden suhteen ja ehkä itse suosisin rakennetta, johon laminoidaan putket kaapelien vetoa varten.

          • SeniorDemento sanoo:

            Katsoin kyllä RM 890:n keulakaiteen, joka vaikutti hyvin pitkälti tavanomaiselta pystykeulaisen veneen keulakaiteelta. Niistä kuvista ei silmääni tarttunut muita eroavaisuuksia esimerkiksi nykyisen Bavaria Cruiser 37:n keulakaiteeseen kuin hieman pyöristetympi etuosa ja lyhempi tukipuola. Valota ihmeessä, mihin kaiteessa kannattaisi kiinnittää huomiota?

          • West-Coast sanoo:

            Vastauksia aletaan ilmeisesti rajoittamaan, kun sininen ”Vastaa”- klikkauskohta puuttuu kommenttisi (SD) alareunasta.

            No ”arvosanoja” alkaa näköjään sitkeällä työllä tulemaan – ”varsinainen vastarannan kiiski” – kiitosta vaan. ::)

            Jokainen saa säilyttää omat totutut purjehdustekniikkansa ja osaamisensa, en niihin puutu, kuten en myöskään kenenkään henkilökohtaisiin asioihin ( henkilöyteen ).
            Keskeinen asia mielestäni on toimiva, nykyaikainen purjevene, joka voi olla hyvinkin perinteisiin ja hyviksi todettuihin asioihin pohjautuva ( lupa katsella olemassa olevia veneitä ), tai sitten aivan jotain muuta. Jos venesuunnittelu saadaan aikaiseksi, niin tuotoksen on oltava realistinen, erittäin toimiva ja kannattava.

            Muutama vastaus:

            Pinnapilotin saa käytännössä mihin varusteversioon haluaa, mutta luonnollisin ja yksinkertaisin on pinnapilotin kytkeminen paremmilla ja kattavammilla elektroniikkalaitteilla oleviin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi Raymarine- tai B&G- mittaristoihin ja elekroniikkaan kytkeminen on ns. piece of cake. Tämä tässä omassa ”projektissani” toteutuisi niin Happy Day- kuin Sport-versioissakin.

            Kyllä uuni on välttämättömyys, joka helpottaa vaikkapa pitkän matka(kilpa)purjehduksen aikana ruuanlaittoa. Taitaapa olla käytännössä pakollinen varustekin.
            Lämmitin on aivan välttämätön kun kamat kastuu ja miehistö on horkassa. Ei siihen kotilieden lämpö riitä.
            Eivät nuo nykyaikaiset Webaston tai Eberspächerin lämmittimet putkistoineen ainakaan mitään painolasteja ole, ovat niin keveitä. Nuo em. lämmittimet voidaan asentaa varsinaisten sisätilojen ulkopuolelle, jolloin ei tule ääni- eikä happiongelmia.

            Johdotusten ja yleensä sähkölaitteiden asennus veneeseen vaatii omat tietonsa ja taitonsa. Hyvin asennetut ja huolletut (sitäkin tarvitaan) sähkölaitteet toimivat varmasti ja pitkään. Esimerkkinä asioista joita voidaan tehdä väärin veneessä on vääränlainen liitostekniikka, jossa käytetään tinausta. Tinan tulee olla oikeanlaatuista, ei mitä vaan juotostinaa, joka hapettuu erittäin voimakkaasti meri-ilmastossa ja merivesikylvyssä. Puristusliitokset ovat toimintavarmempia ja liitokset tulee tehdä asiaankuuluvilla työkaluilla.

            Tuo köliprofiilin muotoilu suoraan rst-levystä olisi ainakin onnistuessaan yksi parhaista tämän keskustelun tuotoksista. Ei muuta kuin hommat käyntiin!!

            Ps. katsoitko edes ajatuksella tuota kahdesta puoliskosta tehtyä keulakaidetta?

          • SeniorDemento sanoo:

            Olet sie West-Coasti kyllä varsinainen vastarannan kiiski, mutta kanssasi on toisaalta yllättävän viihdyttävää väitellä. Tosin arvostan Eskon ja Ahtin kaltaisia luovia normien rikkojia tässä yhteydessä enemmän, vaikka heidän suunnitelmiensa toimivuus mietityttääkin. Olisi tosin mielenkiintoista päästä testaamaan heidän ajatuksiaan 3D mallinnoksilla eri olosuhteissa.

            Itseskuuttaavat vinssit ovat toki nykypäivää, mutta lukot vinssien edessä kyllä aivan vakiintunut käytäntö eikä minulla ole lukkojen suhteen jumitusongelmia ollut. Myötätuulella skuuttiin tuleva veto on pienehkö eikä vendassakaan purjetta täydestä vedosta vapauteta, vaikka se lukoista huolimatta täysin mahdollista olisikin.

            Omassa veneessänikin autopilotin paneeli on tyypillisen pianistin paikan tuntumassa kajuutan kulkuaukon laipiossa – mihin kaikkiin varustelutasoihin olit pinnapilotin ajatellut?

            Ovatko uuni ja erillinen lämmitin kilpaveneessä todellakin välttämättömiä? Eikö liesilämmitin riittäisi? Monessa moottorissa on lisäksi lämmön ulosotot, vaikka toisaalta sellaisilla keleillä, joilla kastuu, ei yleensä tarvita moottoria.

            Tuo keulakaide, jota vasten RM 890:n fokka makaa näyttää äkkiseltään aivan perusratkaisulta, vaikka poikkiputki puuttuukin.

            Minulla on nykyisessä 2000-luvulla rakennetussa veneessä osin jo kolmannet johdotukset käytössä – toki elektroniikkaakin on vaihdettu tiuhaan tahtiin, sisustus on kokenut muutoksia ja toimintavarmuudelle on aivan eri vaatimukset. Voi toki olla, että laminoidut johdot (ja niiden laminoinnin ulkopuolelle jäävät päät) kestävät pitkäänkin – harvoin autoissakaan johtosarjoja joutuu vaihtamaan.

            Niin joo. Mitä tulee haponkestävän levyn muotoiluun, on kotisataman vieressä maailman suurin jaloterästehdas ja kotitalon vieressä jaloterässtudio, joten eiköhän se rosteri nöyrry siihen muotoon, mihin sen haluaa.

          • West-Coast sanoo:

            Useimmilla purjehtijoilla on itseskuuttavat vinssit ja skuutti on vinssin ”lukossa”, josta purje on helppo vapauttaa. Monet skuuttilukot ovat ikävästi jumittuvia ja siten raskaita avata voimakkaasta vedosta.
            Vinssien vähennys ja lukoilla ja ohjaimilla kikkailut hankaloittavat joustavaa ja miellyttävää purjehdusta ja kaikki köydet ovat samassa paikassa yhtenä myttynä.

            Esittämälläni ”pianistilla” tarkoitan myös yksinpurjehtijaa, jolla on käytössään autopilotti. Yksi ja sama henkilö voi käyttää useimmissa tilanteissa kaikkia köysiä yhdestä ja samasta paikasta asemaansa muuttamatta, jos vinssien ja lukkojen sijainti on järkevästi suunniteltu. Ja kaksistaan purjehtijoille tämä on aivan ihanteellinen ratkaisu.

            Perus- ja kilpaversion oleellisimmat erot tulevat kevyemmästä kokonaisrakenteesta, joka ei tarkoita esimerkiksi liesiuunin, kylmälokeron ja lämmittimen poisjättämistä – nämähän ovat kilpaveneessä välttämättömiä asioita.
            Kokonaisrakenteen keventää syvin köli lyijybulbilla ( on kölinä näistä vaihtoehdoista kevein, varsinkin perusversioon verrattuna ), joka vaikuttaa myös rungon laminointitapaan kölialueella ( vain tässä spotissa ), hiilikuitumasto ja -puomit, dyneema- ja kevlarköysistö, pinnaohjaus, sisärakenteiden optimointi esimerkiksi vessan seinissä ja ovessa, karttapöydässä, kalusteissa, … Keveimmät vinssit, rullalaite, … Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

            Hiilikuiturungon tarjoaminen tässä tapauksessa on suhteetonta, ellei samalla olla synnytetty jotain ennennäkemätöntä jonka vuoksi se olisi kannattavaa. En näe tällaista vaihtoehtoa järkevänä, elleivät jotkut ( tarvitaan enemmän kuin yksi! ) sitten sellaista välttämättä halua.
            Toki yksityyppiluokan aikaansaanti olisi jo markkinoinninkin takia fiksu juttu, mutta alipainelaminoitu runko ja kansi riittävät siihenkin. 😉

            Jos virheettömän naca-profiilin, vaikkapa 0009:n, saa synnytettyä ( taivutettua ) lujuuden kannalta riittävän paksusta rst-levystä, niin siitä vain. Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Olisi hienoa, jos muovikuoria ei tarvittaisi. 🙂

            Jos tuon keulakaiteen tai oikeammin kaiteen keulan kummallekin puolelle ( sb / bb ) rakentaminen tuntuu vaikealta käsittää, niin käy vaikka katsomassa tätä referenssivenettä http://www.rm-yachts.com/en/rm-890

            Minulla on nykyisessäkin veneessäni kanteen sisälle laminoidut kaapelit ja kaikki toimii moitteetta. Katossa ei ole näkyvissä muuta kuin siihen upotetut led-valaisimet.

  13. Esko sanoo:

    Kyllähän tuo RM890 alkaa olla nykyaikaa – vanerista!

    • West-Coast sanoo:

      RM890 on nykyaikaa runkolinjoiltaan, tilankäytöltään ja purjehdusominaisuuksiltaan. Vaneri on runko-osan perusmateriaali. Oleellinen asia on liitostekniikassa ja hallitussa epoksin käytössä.
      Runko-osan hydrodynamiikkaa saataisiin vielä parannettua, jos pitkittäisistä vanerikaistoista tehdyt veden vastaiset osuudet (=pohja) kyettäisiin ”pullistamaan” ulospäin poikkisuunnassaan. Vaneri ja vastaavat materiaalit taipuvat samanaikaisesti vain yhteen suuntaan.
      Kansi ko. veneeseen rakennetaan perinteisellä tekniikalla, eli lujitemuovista kansimuottiin laminoimalla. Toki sandwich-rakenteisena.

      RM890:n sisätilaratkaisut ovat yksinkertaisuudessaan toimivat ja tekninen tila, jossa ovat mm. säiliöt, akut, jne., on toteutettu hienosti moottorin ja takalaipion väliseen, keskellä runkoa olevaan/suunniteltuun, tilaan.

  14. NEP75 sanoo:

    Tuo Seascape 27 vaikuttaa kyllä kiehtovalta, nopeutta myötätuulessa 14 solmua.. Markkinoilta, niin käytettynä kuin uutenakin, löytyy näitä kesämökkinen korvikkeita vaikka ja kuinka, panostaisin siis kuitenkin suorituskykyyn asuttavuuden kustannuksella. Tuollaisella veneelllä ei jäisi käytännössä jalkoihin missään, ja voisi olla se huokutin, jolla ihmiset jopa vaihtasisivat vanhat hitaat veneensä uudempaan.

    ja tosiaan näissä uusissa veneissä on fiksuja yksityiskohtia ja ratkaisuja paljon, eli kunnon benchmarkkausta kehiin.

  15. AhtiKotikoski sanoo:

    ”K”-KANSANVENE – ehdotukseni Osa 3/3

    Liite

  16. AhtiKotikoski sanoo:

    ”K”-KANSANVENE – ehdotukseni Osa 2/3

    Liite

  17. AhtiKotikoski sanoo:

    ”K”-KANSANVENE – ehdotukseni Osa 1/3

    Kaksikeulainen, yksirunkoinen purjevene
    Edut yksikeulaiseen verrattuna:
    • Keulahytin parivuode tasalevyinen, ei kapene keulaan päin
    • Kaksikeulaisen rungon poikittaisjäykkyys parempi
    • Keulakannella etupurjeiden säädöille enemmän tilaa
    • Keulapurje ei jumitu keulan sivukaiteiden taakse
    • Rungon pitkittäislinjat ovat loivemmat kuin yksikeulaisella, joten rungon vastus on pienempi 15-25 asteen kallistuskulmilla.
    • Rungon kallistuessa toinen keula nousee ilmaan vähentäen aaltovastusta.
    • Keulojen välinen runko on muodoltaan kovera auttaen aaltojen kulkemista jouhevasti välitilassa.

    Helsingissä 26.12.2016
    Ahti Kotikoski

    Liite

    • West-Coast sanoo:

      Ahti hyvä, tuo kaksoiskeula välitiloineen on kuin kiinteä ajoankkuri. Jyrkässä vasta-aallokossa tulevat suurimmat ongelmat kun vesi pakkautuu suurella paineella näiden keulojen väliin!
      Ns. märkäpinta-ala kasvaa ja hidastaa veneen kulkua ja erityisesti kevyellä kelillä tuon keula-alueen epämääräinen ”veteenkosketuspinta” toimii jarruna.

      ”Vanhanaikaisella” hyvin suunnitellulla yksikeulaisella saadaan aikaan kyllä hyvät ja suoratkin pitkittäislinjat, esimerkiksi kryssillä vene vaan kallistuu/asettuu keulan ja kulloisenkin ”ahterikosketuksen” suhteen muodostuneelle kölilinjalleen. Hyvät suunnittelijat osaavat tämän ominaisuuden sijoittamisen veneen runkomuotoon.

      Tuo pieni ratti tappaa kyllä tunnokkuuden esimerkiksi purjeiden trimmaukseen ja sitä kautta koko purjehdukseen.

      Olet jaksanut toki piirtää hienot kuvat. 😉

  18. TulevaisuudenPurjehtija sanoo:

    Hitaasti, mutta varmasti tulee hyviä ideoita. Valitettavasti lainsäätäjämme ovat nyt viisaudessaan määrittäneet ” ökyjahdin”. Jos Vene50 tulee olla kansanvene niin sen oikea pituus on 8,99m, ei enempää eikä vähempää.
    Tämä toisaalta selkiyttää suunnittelun lähtökohtaa.

  19. West-Coast sanoo:

    Purjevene. Yksinkertaisesti toimiva, hyvin purjehtiva ja hallittavissa kaikissa tuulioloissa. Siinä keskeisin tavoite, unohtamatta asuttavuutta – toki huomioiden koon tuomat rajoitteet. Mihinkään huuhaaluihin ja ”pellepelottoman kokeiluihin” ei kannata lähteä, mm. sähkömoottorien suhteen.
    Rungon pituus juuri alle verorajan ( 9 m) – venyttäen vesilinjaa pystykeulalla, leveys 3,20 m, jolloin pohjan hydrodynaamiseen muotoon pitää paneutua huolella (kryssillä ”omat kölilinjat!); syväys 1,85-1,90 m ja köliin lyijybulbi; peräsimeksi Jefa alumiiniakselilla ja keskittävillä laakereilla – ja ainut oikea on pinnaohjaus. Pohjan rakenteesta, mm. tukirangasta myöhemmin.
    Mastolle korkeutta 15-15,5 m, vantit laidoille, jolloin kysymys fokka-veneestä – ja ilman muuta keulaan rullalaite. Rikistä ja köysistöstä (ja vinsseistä) on kyllä näkemykset mielessäni, mutta palataan tarvittaessa.
    Istumalaatikko kannattaa suunnitella huolella, perästä avoin; perään suoja(kangas) estämään ”lasten putoamiset” tai voipa sinne tehdä matkapurjehduksia ajatellen poikittaisen säilytyslaatikonkin.
    Mittaristo keskitetään sisäänmenon kattoluukun etureunan konsoliin, ei mastolle.
    Sisusta on sitten vähintään yhtä pitkän sepustuksen takana; siitäkin ehkä myöhemmin.

    Liite

    • West-Coast sanoo:

      Jos veneellä halutaan tosissaan purjehtia, niin veneen on oltava riittävän kevyt ja riittävän jäykkä järkeville purjeille (= ko. veneelle sopiville). Tämä syväys ei ole hätävarjelun liioittelua vaan realismia, koska matalat ja samalla riittävän vastamomentin tuottavat kölit ovat auttamattomasti liian painavia ja hydrodynaamisesti heikkoja (toimivat optimaalisesti vain kapealla nopeusalueella) -> tekevät veneestä liian painavan ja hitaan.
      Purjehtiminen sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole mitään nilkkavesissä kahlailua; jos sitä haluaa niin purjehtimisen voi unohtaa.
      Kyllä veneitä voi tehdä monistakin materiaaleista, mutta kaikilla materiaaleilla ei saavuteta riittävää keveyttä ja samalla lujuutta, samaoinkuin riittävää (sisä)mukavuutta näillä kylmemmillä vesialueilla. Näitä mukavuutta haittaavia asioita ovat mm. kondenssi ja materiaalin ”kylmyys”.
      Metallista ( Fe, Al ) rakennettu <10 m:n vene on liian painava – epämukavuutensa lisäksi; ABS-muovi on liian heikkoa ja lyhytikäistä, korkeintaan johonkin mökkijollaan sopiva materiaali. Toimivia purjeveneitä tehdään lujitemuoveista ja erityisesti sandwich-rakenteisina; samoin puuviiluista (esim. mahongista) epoksiliimattuna ja -kyllästettynä saadaan aikaan lujia ja kevyitä ja kauniita veneitä; ranskalaiset osaavat tehdä epoksiliimaamalla ja kyllästämällä vanerista hienoja ja jopa isojakin purjeveneen runkoja ( rm-yachts.com/en ) – ja nämä ovat keveitä!

      Kyllä Kamu Sråhlmann ammatti-ihmisenä tietää nämä tosiasiat niin materiaalien kuin muotojenkin suhteen, joten jätettäneen nämä hänen päätettäväkseen.

      Monella maallikkosuunnittelijalla ei ole mitään käsitystä rikiin ja rikistä runkoon kohdistuvista voimista, samoin kuin kölin turvallisesta (karilleajon kestävästä) runkoon kiinnityksestä ja sen edellyttämistä tukirakenteista (ks. kuva). Nuo nosto- ja kippikölit ovat enemmän tai vähemmän kolisevia ja jopa epävarmoja; moni haikailee näitä näissä suunnitelmissaan, mutta on mm. unohtanut, että kippaavan bulbikölin takareuna saattaa tulla pohjasta läpi.

      Nykyään märiteltäneen veneen kaunislinjaisuus näin: nopea vene on kaunis. Vanhanaikaiset erittäin vinokeulaiset ja vinoperäpeiliset veneet hukkaavat nopeutensa lyhyeen vesilinjaan ja suureen vedenalaiseen uppoumaosuuteen. Samallä nämä vanhat ja kauniit veneet ovat sisältä ahtaita ja epäkäytännöllisiä. Näitä Avance 33-36 "kaunottaria" ei kannata enää uudelleen herätellä.

      • Esko sanoo:

        EJP

        Omistamistani yhdestätoista purjeveneestä eniten iloa oli 7 m:n päiväpurresta, jossa oli kääntököli. Minkäänlaisia kolina- ym. ongelmia ei yhdeksään vuoteen ollut. Vene oli seetririma-epoksirakenteinen. Laitureilla ja Esson baareissa on jyrkkiä mielipiteitä jotka eivät perustu oikeaan tietoon ja kokemukseen vaan ennakkoluuloihin. Vrt. esim. mielipiteet monirunkoveneistä.

      • SeniorDemento sanoo:

        Kiinnostaisi tietää, mitkä ajatuksissasi ovat veneen uppouma, hinta ja ostajaryhmä? Lisäksi kiinnostaisi tietää kaavailemastasi purjekokoonpanosta tarkemmin. Leveään veneeseen rullafokka+millainen ja miten jalustettu iso? Siinä mielessä olemme kyllä samoilla linjoilla, että pitkät keulan ja (suipon) perän ylitykset ovat eilistä päivää ja mikäli sellaisen veneen haluaa, on käytettyjen markkinoilla runsaasti tarjontaa. Veneen ei kuitenkaan tarvitsisi olla pienten valtameriveneiden tapaan liki ikkunattomia koppeja yksinomaan käytännöllisyys (sulavalinjaisuuden ja aerodynamiikan) edellä suunniteltuine kansirakenteineen. Kilpaveneenä minulla oli kymmenkunta vuotta sitten täysin balsa-sandwich-rakenteinen nostokölivene. Nostokölin ominaisuuksista nautin kyllä täysin rinnoin, vaikka näinkin ratkaisun eräänlaisena riskirakenteena. Painon kustannuksella olisin myös suonut vesilinjan alapuolisen rungon olleen sandwichin sijasta umpilaminaattia. Vaikka luonnonmateriaalit ovat juuri tällä hetkellä kovassa nosteessa, vaikuttavat ne jälleenmyyntiarvoon lähinnä negatiivisesti ja luovat monelle ensimmäisenä mielikuvana tuskastuttavan työläät kausihuollot.

        • West-Coast sanoo:

          Uppoumatavoitteeksi tuolla valitsemallani venekoolla (<9×3,2) tuli määrittää 3,3-3,7 tonnia, jos tavoitteena on myös purjehdittavuus. Mikäli on mahdollista on tehdä todella kevyt ja vahvarakenteinen vene, niin myös leveyttä voidaan kasvattaa totutuista n. 3 m:n leveyksistä, jopa 3,5:een metriin; hyvänä esimerkkinä ovat mm. Marc Lombardin suunnittelemat veneet, kuten RM 890. Tämä leveys yhdessä pystyn varalaidan kanssa mahdollistaa hyvän sisustussuunnittelun toimivalle, mutta kevyelle sisustukselle, joka puolestaan on avainasemassa koko uppoumalle.

          Asiakasrakenteen kannalta vene on suunniteltava niin aloittelijoille, kokeneille, kuin myös sillä mahdollisesti kilpailevillekin: riki- ja kölivaihtoehdot, kuten sisustankin vaihtoehdot tulee huomioida. Leveillä rungoilla vaan tulee se tilanne, että suunnitellun uppouman kasvattaminen tappaa kyllä vauhdin ja muuttaa veneen tuskalliseksi reeksi.

          Ei veneen tarvitse, eikä saakaan olla mikään yksinpurjehtijoiden "koirankoppi", kyllä siihen voidaan tehdä valoisat sisätilat järkevästi ja edullisesti hyvällä kansisuunnittelulla ja sen toteutuksella. Kannen tulee olla sekä kevyt, että vahva. Valoa saadaan "luonnollisesti" sisään mm. käyttäen läpinäkyvää sisäänkäynnin liukuluukkua salongin pitkien kattoikkunoiden lisäksi. Keulahytissä on luonnollisesti läpinäkyvä avattava kansiluukku.

          Turvallisesti tuetut köli, moottorin peti ja peräsin edellyttävät kunnollisen runkokiinnityksen. Esimerkiksi sandwich-rungossa nämä alueet laminoidaan täyteisesti ilman välimateriaalia. Tälle vahvistetulle kölialueelle tuodaan myös päävoimat vanteilta. Hyvä kölituenta mahdollistaa jopa veneen yksipistenoston, jos asia suunnitellaan hyvin – siis yksi nostoliina kannen liinaluukun kautta köliin kiinnitettyyn nostolenkkiin.

          Mitään huuhaamateriaalirakennetta ("luonnonmateriaalit"?) ei kannata aloittaa kokeilemaan, koska tämmöisessä vaiheessa nämä uutuuskokeilut kaatavat koko projektin.

          • West-Coast sanoo:

            Suomalaisista materiaaleista sen verran, että meillä ollaan tehty metsäteollisuuden tuotteiden jatko- ja jalostamistutkimusta jo pitemmän aikaa. Tuloksina ovat mm. lasikuidun korvaavat (sellu)kuidut ja puupohjaiset hartsit, joista saadaan syntymään täysin vastaavia – jopa parempia – lujitekuiturakenteita kuin öljyteollisuuden tuotepohjaisista. Tämä on suomalaista tulevaisuutta. Valitettavasti nämä eivät liene vielä tuotannollisella asteella.

            Monirunkoisuus on aika kyseenalainen näissä meidän vaihtelevissa tuuli-/myrsky- ja sadeoloissamme. Samoin nämä talvisäilytykset ovat näillä suurilla ”lomamökeillä” vielä hankalampia.
            Asuttava monirunkoinen vene on myös huomattavasti kalliimpi kuin yksirunkoinen ja asuttavien veneiden purjehdusominaisuudet eivät kyllä nappaa.
            Jotkin kevyet ja koottavat sportti- ja kilpamonirungot ovat sitten asia erikseen, mutta eivät ne ole suinkaan mitään kanasanveneitä; miltä tuntuisi matkustus verkolla – ja vesisateessa?

            Ehdottomasti kannattaa tarkastella – ja huolella – olemassa olevat mielenkiintoiset saman kokoluokan purret. Nämä samat ajatukset ovat kaikkien suunnittelijoiden ja rakentajien pääkopissa: kevyt, tukeva, turvallinen, nopea, ergonominen niin kanneltaan kuin kannen altakin.
            Plagioiminen sellaisenaan ei ole tarkoituksenmukaista, mutta ehdottoman hyvien ja soveltuvien ratkaisujen käyttämättömyys on tyhmyyttä.
            Tässä yhteydessä kannattanee tarkastella runkojen kohdalla mm. Pogo30 ja RM 890, ja nämä niin tilankäytön kuin hydrodynamiikankin osalta. Itse en laittaisi yhtä köliä ja yhtä peräsinlapaa enempää pohjaan, ja nämäkin sitten huolellisen suunnittelun/valinnan tuloksina. Mastojen osalta paras vaihtoehto ainakin sporttimalliin on läpi kannen menevä kaksisaalinkiparinen, jonka mastonjalassa on säätö. Säädettävä takaharus (= hekki, takastaagi, …) on suomalaisissa merenkäyntiolosuhteissa tärkeä varuste. Perusmallin rikin säädöistä ja saalingeista toinen pari voitaneen säästää ja maston voinee asettaa vaikka kannelle seisomaan.
            Ja RM 890:n sisälayout kannattaa tutkia huolella, siitä löytyy paljon hyvää, joka kannattaa hyödyntää; toki kulmikkuutta kannattaa ”pehmentää”.

            Hinta on aina keskeinen kysymys, mutta niin on myöskin se miksi kannattaa tehdä kuitenkin hyvä vene. Taitaa olla auttamaton totuus, että jo pitkään toimivaksi todettu kombinaatio on suomalainen suunnittelu ja Virossa tai Puolassa toimiva rungon ja kannen valmistus oheisine lujitemuovitöineen – on ratkaisu. Virolaisten kuiturakennus- ja puusepäntaidot ovat mm. Arconan asiakkaiden ylistämiä. Samoin puolalaisten laminoimat X-Yachts’in tuotteet ovat priimaa tavaraa.

          • SeniorDemento sanoo:

            Luonnonmateriaalit eli eloperäiset materiaalit, kuten puu… Toisaalta taas sellukuitukomposiittien käyttöä vastaan minulla ei ole oikeastaan mitään, jos niitä käytetään esimerkiksi vahvikepalkistoina. Suomessa puukomposiittien kehitystyö olisi kansantaloudellisestikin hyvä sijoitus, mutta tämän veneprojektin varaan sitä tuskin on järkevää laskea.

            Uppoumatavoite on hyvin hillitty ja siihen on sisätiloista riippuen mahdollista päästä monenkinlaisilla köleillä. Jos tavoitteena olisi mahdollisimman pieni ylimääräisen/kuolleen painolastin määrä, voisi kaksirunkoisuudella säästää lähes tonnin ylimääräisen painon.

            Mitään jo olemassa olevaa venettä tuskin kannattaa jäljitellä, koska jos omat tarpeet täyttyvät sillä veneellä, on helpointa ostaa se.

            Yli 100 tuhannen euron (pienestä) veneestä tuskin saadaan uutta koko kansan venettä ja vaativin osuus suunnittelussa lieneekin keksiä, miten riittävän edullisesti saadaan valmistettua vene, joka ei vaikuta halpamuoviselta puolivalmisteelta.

    • SeniorDemento sanoo:

      Koon suhteen olen samoilla linjoilla, mutta 1,85-1,9 metrin syväys kuulostaa noin pienelle laajarunkoiselle bulbiköliveneelle hieman hätävarjelun liioittelulta ja saattaa rajoittaa luonnonsatamien käyttöä, vaikka lisänneekin vakautta. Jos venettä ollaan tekemässä Suomessa ja suomalaisille, kannattaisi kyllä pitäytyä yleisesti hyväksytyissä materiaaleissa (muovi ja alumiini) ja tehdä veneestä kaunislinjainen, mutta jos muualla maailmalla ei tänäpäivänä kyetä valmistamaan pientä traditionaalista venettä kustannustehokkaasti, on epätodennäköistä, että mekään siihen pystyisimme. Siksi suunnittelussa tulisi pyrkiä uusin oivalluksin sekä pienentämään kustannuksia että lisäämään houkuttelevuutta muuhun halpatuotantoon nähden. Toki käytettävien ratkaisujen tulisi olla toimintavarmoja, mutta koska tämän kokoluokan veneellä tuskin tullaan kiertämään maapalloa, voisi suunnitelussa esimerkiksi pohtia, kuinka kalliita yksityiskohtia, kuten vinssejä tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Myös sähkömoottorit ovat sellaisia osia, joilla fiksusti toteutettuna on mahdollista sekä säästää kustannuksia että lisätä houkuttelevuutta nykypäivän ostajan silmissä. Moni veneen käytännöllisistä ja nykyaikaisista laatuosista on kovin suolaisesti hinnoiteltu, mutta nekin tulisi suunnitella siten, että ne käytöstä riippuen tullaan uusimaan useampaan kertaan veneen elinkaaren aikana. Suurinta osaa itse osista tuskin pystytään suunnittelemaan ja teettämään tätä nimenomaista venettä varten, mutta suunnittelija projektissa lienee juuri sitä varten, että hän huolehtii rungon hydrodynamiikasta ja tarpeiden mukaisten (olemassa olevien) osien etsimisestä ja sovittamisesta veneeseen.

  20. Esko sanoo:

    Pieni lisäys

    Liite

  21. Esko sanoo:

    EJP
    EPA päivä-/retkipursi
    E=electric, P=powered, A=a-masto
    1) Runko noin 850×290, vaneria tai alumiinia, veneen kokonaispaino pari tonnia. Painolastina AGM-akusto, n. 400 kg.
    2) Sivuilla taittokölit n. 20° kulmassa pystysuoraan nähden, epäsymmetrinen (nostava) profiili,alapäässä lyijyä 50-70 kg, sähkökäyttö, max. syväys 180. Kryssillä käytössä leen puoleinen, myötäisellä molemmat kölit ylhäällä siirtäen painoa hieman taaksepäin ja pienentäen märkäpintaa.
    3) A-masto, korkeus vesilinjasta n. 1200, yksinkertainen, huokea ja vahva.
    4) 2 sähkökäyttöistä rullapurjetta: itsejalustuva (puomi ja levanki) fokka n. 16 m2, genoa n. 28 m2, molemmissa etuharuksen suuntaiset läpilatat.
    5) Torqeedo sähköperämoottori vastaten 8 hp mutta ei polttoaine-, huolto- eikä käynnistyshuolia. Yksinkertainen, aina valmis, kunnon vääntö.
    Suurin osa pursista seisoo laiturissa 95-100% ajasta joten lataukseen riittää aikaa. Tämä laite voisi helppoudessaan liikkua useamminkin. Oma ihanneveneeni on Dragonfly 28 mutta tällainenkin voisi ajaa asian.

    Liite

    • West-Coast sanoo:

      Peräkkäisten rullapurjeiden yhteydessä tulisi muistaa, että etummaisen purjeen käyttö edellyttää halssinvaihdossa purjeen sisään rullausta niin paljon, että sen takaliesma saadaan takimmaisen rullapurjeen toiselle puolelle ilman että purje takertuu rullalaitteeseen.
      Tavallinen purjehdus muuttuu tällä mielenkiintoisella projektilla sähkön ”metsästykseksi” ja kölien kanssa pelaamiseksi – mm. em. halssinvaihdossa; nämä sähköasiat eivät ole aivan näin yksinkertaisia, mm. sähkömoottorin akuille tulee aivan omat vaatimuksensa ja nämä akut (esim. Ocean Volt) eivät ole mitään halpoja.
      Tällaisen projektin moottoriratkaisuna on yksinkertaisin, halvin ja varmin ( ja myös kevyt!) alle 6 hv:n, pitkärikinen perämoottori. Tällä veneellähän pitäisi jopa pystyä lähtemään satamasta ja tulemaan satamaan pelkästään purjeilla?? Moottorille on hyvin vähän käyttöä, joten painavat ja kalliit sähkömoottoriratkaisut kannattanee jättää haaveeksi?

      • Esko sanoo:

        Ei ole temppukaan lisätä fokan harukseen muutama ”rulla” helpottamaan genoan jalustamista. Varsinaiset rullalaitteethan ovat kannen alla eikä niihin takerru ainakaan purjeen alaliesma.
        Kölejä voi käyttää monella tavoin: molemmat alhaalla/puolivälissä, toinen alhaalla, molemmat ylhäällä. Varsinaisen painolastin muodostavat AGM-tyyppiset akut.
        Perämoottori on yksinkertaisin (sähköisenä vielä paljon yksinkertaisempi) ja toivottoman äänekäs – en enää jaksaisi sitä möykkää. Väärä käsitys on että nelitahtinen olisi hiljaisempi kuin kaksitahtinen. Minulla oli Skippissä Torqeedo ja 85 Ah AGM-akku, loistava voimalähde!
        Satamasta lähdetään sähkömoottorilla ensimmäiset metrit ja sitten rullataan itsejalustuva fokka auki. Vapailla vesillä käytetään genoaa tai molempia purjeita olosuhteiden mukaan. Yksi kotisatamistani, Hgin Merisatama, oli sopivan ahdas ja vilkas – opetti purjehdustaitoa.
        Ehdottamani ratkaisut karsivat paljon kallista ja epäkäytännöllistä tavaraa. KANSANvenettä ei synny vanhoilla resepteillä – ainakaan Suomessa.

        • West-Coast sanoo:

          Kyllä sen etummaisen purjeen sisään rullaus halssinvaihdossa on parempi tapa (säästää purjetta) kuin kiskoa se sen takimmaisen foilin ”yli”. Kyllä se kiertyvä foilikin kuuluu rullalaitteeseen, vaikka sen rulla olisin kannen alla. 😉 Kannen alle rakentaminen lisää kustannuksia, kuten sen sähkömoottorinkin kanssa ”leikkiminen”. Eivät kuulu kansanveneen kustannusrakenteeseen.

          Kölien toimiminen veneen nousukyvyn kannalta edellyttää niiden profiilimuodon hallintaa, pelkät ”levyt” eivät riitä.

          AGM-akut eivät ole ratkaisu vastamomentiksi purjepaineelle, ovat enemmänkin näin pienen veneen ”turhaa ja kallista painolastia”.

          Kansanvenettäkin koskevat turva- ja rakennemääräykset, joiden toteutumattomuus estää veneen markkinoinnin.

          • Esko sanoo:

            Foili ei ole suinkaan pakollinen rullapurjeessa. Yksinkertainen ratkaisu on kaksi peräkkäistä harusvaijeria noin 5-6 cm päässä toisistaan purjeeseen ommellussa solassa – näiden kiertyminen pareittain rullaa purjeen. Tämä ratkaisu on aeradynaamisesti edullinen verrattuna perinteisen maston aiheuttamiin häiriöihin ison etuosassa. Ehdottamassani rikauksessa on käytettävissä 16, 28 ja 44 m2 purjepinta-alat ilman varsinaista reivausta.
            En ole ehdottanutkaan pelkkiä kölilevyjä vaan epäsymmetristä siipiprofiilia, joka tuottaa nostoa tuuleen – kuten lentokoneen siipi.
            Turhaa painolastia ovat kalliit lyijybulbit ja niiden vaatimat kalliit kölirungot ja kölin tuennat.
            Akuilla hoituu koneajo ja purjeiden sisäänrullaus sekä kölien säätö. Karvalakkiversiossa purjeet rullataan perinteisesti käsin ja kölit taljan kautta samoin. Tai – säästöversiossa käytetään perinteisiä harukseen litsattuja purjeita.
            Jos sähkökäyttöisyydestä luovutaan, on lisättävä kuollutta painolastia. Vesi, lyijy, betoni?
            Määräyksistä pidetään kiinni.

  22. venemaakari sanoo:

    Nyt tarvitaan uutta ajattelua purjehtimiseen! Ajatuksessani lähtökohta olisi ehkä 25-30 ft kokoluokan retkipursi. Tulevaisuuden veneilyssä ekologisuus ja sitämyöten valmistusmateriaalit ovat tärkeässä roolissa, joten tulisi pohtia, eyttä voisiko sen veneen tehdä jostain muusta, kuin lasikuitulujitemuovista, joka on kertamuovina ongelmajätettä.? Alumiini olisi mainio vaihtoehto. Onhan alumiinista tehty aiemmin isoja pursia, miksi ei myös pienemmänkin? Ei siitä ehkä ihan yhtä nopeaa ja hydrodynaamisilta ominaisuuksiltaan hyvää saisi kuin muovista, mutta riittävän. Kalusteita siihen voisi tehdä kestomuovista esim rotaatiovalulla. Ja puusta, kotimaisesta lämpöpuusta, ei mahonkeja ym. sademetsien tuhoja! Rikiksi suunniteltaisiin ”aero rig” tyylinen kääntyvä masto, joka mahdollistaa erittäin helpon ja miellyttävän purjehduskokemuksen ilman köysisulkeisia. Helpottaisi vaikkapa ikäihmisen tai lapsiperheen purjehtimista. Linkissä esimerkkikuva aerorigistä: http://www.geocities.ws/jp_br/Dreampage/Howlett47LSupwind.jpg Tehossa menettää hieman ja hintaa mastolle toki tulee runsaasti perinteisiä ratkaisuja enemmän, mutta siinäpä haaste, millä minimoida sen kustannusta!

  23. SeniorDemento sanoo:

    Olen itse Suomen pohjoisimman merialueen veneilijöitä ja omat tarpeeni voivat siten poiketa huomattavastikin niiden Turun ja pääkaupunkiseudun veneilijöiden tarpeista, jotka Suomessa muodostanevat enemmistön niistä purjehtijoista, joilla on varallisuutta purjehtia uudella veneellä. Nykyinen veneeni on 2000-luvun keskisitloodallinen 35-jalkainen teräsvene, jolla on mm. yksinpurjehdittu Kap Hornin kautta maailman ympäri ja käyty isommalla ryhmällä Huippuvuorilla. Nämäkin lienevät marginaaliryhmien huvia, mutta painottaisin nyt suunniteltavassa veneessä junanvessamaista toimivuutta sekä mahdollisten riskirakenteiden välttämistä.
    Kerrotaan, ettei alle 30-jalkaisen veneen tekeminen ole taloudellisesti kannattavaa, joten koen, että juuri tälle kokoluokalle markkinasosialistisessa Suomessa, missä suurempien uusien veneiden päätyminen keskiluokan omistukseen on estetty monipuolisin verotusteknisin ratkaisuin, olisi huutavin pula. Toisaalta, jos vene on tarkoitus tehdä vientimarkkinoille, olisi 35-42-jalkaisuus hedelmällisempi lähtökohta suunnittelulle.
    Matalien kotivesieni vuoksi suosisin kaksirunkoista ratkaisua, mutta mikäli suunnittelun lähtökohdaksi on aivan pakko ottaa yksirunkoinen vene, olisi tähän hyvä kehittää matalahko turvaköli. Esimerkiksi kahden peräkkäin asennetun etu-taka-suunnassa liikkuvaksi nivelöidyn siiven päässä olevalla vajaan metrin levyisellä vaakasiipibulbilla, joka puolestaan voisi olla nivelöity veneen keskiakselin suuntaisesti, jotta kallistus ei vääristä alaspäin suuntaavaa siipivaikutusta ja lisäksi etu-taka-suunnan säädöllä voisi rantautumisen helpottamisen lisäksi tarvittaessa trimmata veneen painon jakaumaa… No joo – toivottavasti veneestä tulee katamaraani.
    Kahden peräsinsiiven ratkaisu olisi nykypäivää. Peräsinsiipien yläosaan integroisin sähkömoottorit taittolapaisilla potkureilla käsittelyn helpottamiseksi. Taittolapaisuudella en tässä tapauksessa tarkoita sumppuun taittuvia lapoja vaan jyrkkyyden suhteen taittuvia. Yksinkertaisimmillaan taitto voisi olla kaksiasentoinen ja täysin mekaaninen, jossa vedon ollessa (eteenpäin) päällä olisi lapojen kulma loivempi, kun taas vedon ollessa poissa, olisivat lavat jyrkemmässä kulmassa vähemmän nopeutta hidastavan latauksen mahdollistamiseksi. Peruutukseen tällä toki olisi negatiiviset vaikutukset, joten sähköinen, portaaton lapojen säätö voisi senkin puolesta olla hyödyllisempi vaihtoehto, että lavat voisi tarvittaessa kääntää ”vastuksettomaan” 90 asteen kulmaan, jolloin tämä ylimääräinen pinta-ala olisi hyötykäytössä peräsinpinta-alana.
    Nykypäivänä veneet tai veneenkäyttäjien tarpeet kuluttavat huomattavan paljon sähköä. Varsinaiseksi varavirtalähteeksi asentaisin itse veneeseen noin 5 kW dieselgeneraattorin kaikkein kauimmaiseen kohtaan oleskelutiloista eli kenties keulapiikin vaikeasti hyödynnettävään osaan, jossa kuitenkin on mahdollista avata kokonainen seinämä mahdollisia huoltotoimenpiteitä varten. Hukkalämpöä laitteesta saisi ainakin kolmen kilowatin edestä, minkä käyttäisin veneen kuivatukseen/lämmittämiseen. Moottorin lämmönvaihtimen yhteydessä voisi olla muutaman (alle viiden) litran vetoinen helposti puhdistettava ja tyhjennettävä rosterinen vesisäiliö, jossa saisi koneen käytön aikana lämmitettyä juomavettä noin 70-90 asteiseksi tyypillisten veneilyruokien ja -juomien valmistuksen sekä tiskaamisen helpottamiseksi. Moottorin muu hukkalämpö saisi kiertää venettä ympäröivässä patterikierrossa eikä moottorin tarvitsisi olla missään yhteyksissä meriveteen levä-, jää- ja korroosiovaurioiden välttämiseksi. Pessimistin iloksi olisi koneen kampikäynnistysmahdollisuus plussaa. Toki lisäarvoa toisivat myös kaikille niille ulkopinnoille, joilla ei ole tarkoitus kävellä, kiinnitetyt aurinkopaneelit.
    Veneen säiliöt (makeavesi, polttoöljy, septi) sijoittaisin sisätilojen lattiapinnan alle keskelle. Kaikki säiliöt saisivat olla muovisia ja sellaisia, että säiliön kansi on veneen lattiapintaa. Säiliöiden tulisi olla kohtuullisella vaivalla irrotettavissa ja mahdollisimman laajasti avattavissa – mieluiten siten, että koko säiliön laajuisen kannen voi poistaa veneen ulkopuolella tapahtuvaa säiliön pesua varten parin vuoden välein. Pesutarve tulee vastaan makeavesisäiliön limoittumisen tai septisäiliön kivettymisen vuoksi, mutta myös nykyisten biopolttoaineiden levämuodostuksen vuoksi. Polttoainesäiliöön tulisi lisäksi suunnitella (mahdollisesti irrotettava) kennorakenne vaahtoutumisen estämiseksi.
    Akusto olisi hyvä sijoittaa lattiatasoon/kalusteiden sokkelikorkeuteen. Veneessä tulisi myös olla sellainen helposti tarkistettava ja puhdistettava pilssikaivo (kaksirunkoisessa veneessä luonnollisesti kaksi), johon kaikki veneen sisälle valunut neste päätyy ja on sieltä helposti pois pumpattavissa/imeytettävissä.
    Ajatusta irrotettavista laukku-tyyppisistä kaappiratkaisuista kannatan ehdottomasti. Purjehdukselle tuodaan usein yksi isompi kassillinen henkilökohtaista tavaraa, joka purjehduksen jälkeen on tarkoituksenmukaista myös viedä veneestä poiskin. Omakohtainen kokemukseni on, ettei alle viikon – joskus pidemmilläkään – reissuilla laukun sisältöä tule juuri purettua olivatpa veneen kaapistot kuinka hienot hyvänsä. Tämän vuoksi laukkujen lokerointiratkaisujen merkitys korostuu.
    Vuoderatkaisuissa suosisin helposti irrotettavia, pestäviä ja kuivatettavia vaihtoehtoja. Kaksinkertainen, laskuvarjokankainen, kahden pitkittäisputken väliin pingotettava/ripustettava vaihtoehto, jonka väliin saisi työnnettyä retki/telttapatjan vastaisi käsitystäni hygienisyydestä, edullisuudesta ja tehokkaasta tilankäytöstä.
    Nykyään, kun lähes kaikilla veneilijöillä on vähintään yksi päivittäistä lataamista vaativa laite, tulisi jokaisen vuoteen päädyssä olla verkkotasku näille laitteille sekä vähintään kaksi tehokasta USB-latauspistoketta. Erillistä navigointipöytää en usko monenkaan enää tarvitsevan ja kustannussyistä tablettitietokoneet ovat korvanneet monen käytössä plottereitakin. Tämän vuoksi sekä ruorimiehelle että avotilan etuosaan olisi hyvä suunnitella virtapistokkeelliset vesitiiviit asennuskotelot yleisimpiä tablettitietokoneita varten. Lisävarustelista olisikin hyvä täyttää tablettitietokoneella käytettävillä toistensa kanssa yhteensopivilla langattomilla ratkaisuilla (kaikuluotain, tuulimittari, autopilotti, akuston tila, säiliöiden täyttöasteet, generaattorin käynnistys, nesteiden lämpötilat, kaiuttimet, ajovalot, muu valaistus jne). Nämä mahdollistaisivat myös totuttua enemmän automaatiota – joka toki täytyy kriittisimmiltä osin pystyä manuaalisesti ohittamaan.
    Nykypäivän veneilykäyttöä ajatellen panostaisin avotilan keittomahdollisuuksiin ja sijoittaisin avotilaan kiinteän, taittolappeisen pöydän etuosaan vesipisteen ja tämän taakse pitkittäisakseloidun, molemmille sivuille halkeavalla kannella varustetun kaasugrillin. Grilliin kattilanpitimet monikäyttöisyyttä ajatellen. Vesipisteen alle sijoittaisin eteenpäin avautuvan kylmiön. Lisäksi pöydän alle sijoittaisin myös kaasupullon, koska avotilassa (toki lukittuna) se olisi ilman isompia nosteluita helposti vaihdettavissa eikä mahdollinen vuoto päätyisi veneen sisätiloihin. Tällainen ratkaisu siksi, että minun on kovin vaikea keksiä tilanteita, jolloin kokkaaminen veneen sisätiloissa olisi oikeasti miellyttävää. Jos nimittäin on aurinkoinen ilma, ei kukaan halua syödä sisällä ja ruoanlaitto toisi sisätiloihin vain tarpeetonta kosteutta, lämpöä ja käryä. Jos keli taas on huono, ei sisällä silloinkaan mahdollisen pahoinvoinnin ja sotkuisuuden vuoksi ole erityisen miellyttävää laittaa ruokaa – tuolloin myös valmistettavat ruoat ovat usein sellaisia, joiden syömiseen tarvitaan korkeintaan yhtä ruokailuvälinettä ja valmistukseen riittäisi moottorin jäähdytykseen yhdistetty vedenlämmitin ja ruokatermospullo.
    Veneen laminointitekniikat alkavat jo olla niin laadukkaita, etten pitäisi tarpeellisena sisäseinien ja -kattojen koteloimista tai päällystämistä liimattavalla materiaalilla – tämä parantaisi laatuvaikutelman säilymistä muutaman käyttövuoden jälkeenkin.
    Itse takilaratkaisuihin en ota isommin kantaa. Toki monipuoliset rulla-, sukka- ja lazybag-ratkaisut ovat tätä päivää ja helpottavat perhepurjehduksia, joissa harvoin useampi kuin yksi ymmärtää mitään purjehduksesta ja on valmis menemään epämukavuusalueelle. Moni saattaisi myös arvostaa ratkaisuja, joissa jokaiselle köydelle on suunniteltu valmiiksi oma paikkansa, minne köysi parhaassa tapauksessa päätyisi (pois jaloista) suoraan vinssatessa. Myös ankkureita ja kylkien suojausta suunnitellessa olisi hyvä pyrkiä ratkaisuihin, joissa varustetta ei tarvitse käytön ja varastoinnin välissä irrottaa veneestä eikä kantaa pitkiä matkoja. Yksi saattaa tarvita maston kaatomahdollisuutta – toinen ei – samoin kuin yksi saattaa tarvita vakautta ja yksinpurjehdittavuutta – toinen urheilullisuutta. Ehkä veneeseen voisi lainata kolmekin eri tyyppistä mastovaihtoehtoa.
    Suomessa – monesta muusta veneilymaasta poiketen – joudutaan vene nostamaan talveksi maalle ja usein vene talvehtii taivasalla. Tämän vuoksi suomalaisen ja suomalaisille myytävän veneen lisävarustelistalta olisi hyvä löytyä myös veneelle suunniteltu talvitelakointivarustus pukkeineen, lumisuojineen ja etenkin ohjeineen, joissa seikkaperäisesti kuvataan veneen turvallinen nosto, peittely, syyshuolto, keväthuolto ja purjehduskuntoonlaitto. Kun ohjeet laaditaan suunnitteluvaiheessa, saattaa pelkästään tämä ajatustyö jo karsia valmiista veneestä useita riskiratkaisuja.
    Vaikka omistan nykyisen veneenikin puoliksi hyvän ystäväni kanssa, en usko, että osaomistusvaihtoehdoista saisi Suomessa myyntivalttia, jos hinta karkaa yhden ostajan saavuttamattomiin. Kohtuuhintainen vuokraus voisi toimia pääkaupunkiseudulla ja Turussa, mutta hintatasolla pitäisi pystyä kilpailemaan välimeren vuokraveneiden kanssa ja vielä lisäksi huomioida Suomen arvaamattomampi ilmasto (riski heinäkuisesta kymmenasteisesta tihkusateesta saattaa vähentää intoa varata vene ensi kesäksi Suomesta, jos samaan hintaan saa veneen alueelta, jossa kelit ovat todennäköisemmin suotuisat). Veneen siis tulisi kaikista näistä ominaisuuksista huolimatta olla hinnaltaan suomalaisen keskiluokan saavutettavissa sekä kilpailukykyinen vastaaviin käyttötarkoituksiin suunniteltujen veneiden kanssa.

    • West-Coast sanoo:

      Tässä kirjoittamassasi on niin paljon ristiriitaisia toivomuksia ja utopioita, että eivät kyllä toteudu samassa veneessä ja vielä kun veneen pitäisi olla hyvä purjehtiakin. Näillä ”tekniikoillasi” tulee summana sitä vastenmielistä massaa liikaa, jotta vene säilyttäisi purjehdittavuutensa ja tunnokkuutensa.
      Sähkömoottoriratkaisuissa pitää olla johdonmukainen aina päivittäistä latausvarmuutta myöten. Jos pläkä iskee keskellä Itämerta, niin sähkömoottorilla ei ajeta kotiin!
      Ja mitä matalampi syväys purjeveneessä, niin sitä huonompi se on purjehtia – ja hitauden saa kaupanpäälliseksi.

      • SeniorDemento sanoo:

        Valaisetko minua ristiriitaisuuksista? Toiveenahan on kaksirunkoinen vene, mutta koska jo suunnittelijan referensseistä voi päätellä, että lopputulos on todennäköisesti yksirunkoinen, on osa ajatuksista esitetty myös yksirunkoiseen veneeseen sovellettavina. Tekstissä mainittu 5 kW dieselgeneraattori pystyy mahdollistamaan pitkähkötkin etenemiset täystyvenellä (merenkäynnissähän etenemisen pitäisi oikeaoppisesti tapahtua moottorin sijasta reivatuin purjein).

  24. TulevaisuudenPurjehtija sanoo:

    Valmiita veneitä löytyy maailmalta. Rodion Lukan L30 one design on todella mielenkiintoinen: painonsa, 1850, ja leveytensä, 254, ansiosta on makdollista trailerikuljetus BE – kortilla. Veneessä on nostokölin takia varsin innovatiivinen sisätilaratkaisu. Hintaa tuollaiselle veneelle varmasti kertyy melko paljon, mutta nopeus ja helppous on ollut tämänkin veneen suunnittelukriteerinä.
    Kuten monet osallistuneet ovatkin jo ilmaisseet niin VENE50 suunnittelun pitäisi tosiaan lähteä tarpeista ja resursseista eli siis hinnasta. Jos hinta eikä koko ole rajana niin Club Swan 50 lienee lähinnä oikeaa tällä hetkellä, vähän nopeutta vielä lisää niin olemme Melges 40 -tyyppisessä ratkaisussa.
    Nopeus, keveys ja helppous taitaa nykypäivän tietämyksen muokata melkolailla Swanin näköisen rungon: erittäin leveä perä, tuplaperäsimin. Jos veneen perän leveys on n. 2,5m (vähimmilläänkin) niin voisiko Suomen olosuhteissa miettiä tosiaan peräkajuutallista venettä, jossa punkat olisivat perässä poikittain? Avotilaan olisi mahdollista tehdä kunnon pressu, joka meidän olosuhteissa olisi ihan asiallista.

  25. NEP75 sanoo:

    Lähtökohtana miettiä tarvetta ja markkinoita, mitä on jo olemassa ja mitä puuttuu. Mikä on kohderyhmä ja onko kaupallisia edellytyksiä suunnitellulle venetyypille yleisesti?

    – Kimppaveneily ja ”osakkuudet” ovat hyviä ideoita, mutta miksei tätä voitaisi jo tehdä olemassa oleilla venemalleilla?
    – Uusia veneitä löytyy useita +30 jalkaa kokoluokasta. Miksi tehdä iso (ja kallis) vene luokkaan jossa tarjontaa jo on? Pitäisi pyrkiä pienempään ja halvempaan?
    – Moottoriveneissä on menty kohti DC luokkaa jossa ei välttämättä ”asuttavuutta” ole, miksi purjeveneissä asuttavuuden pitäisi olla suunnittelun lähtökohta? Näkisin että helppous olisi tässä juju, vaivaton lähteä veneilemään, helppo käsiteltävyys.
    -veneily yleensäkin on tänä päivänä eri kuin 30 vuotta sitten, pieniä päivä- & viikonloppumatkoja pääasiassa.
    – Suomen olosuhteet vs.markkinoilla olevat veneet? Kippikölille ja -mastolle voisi Suomessa olla aito tarve.
    – Pienet traileroitavat purjeveneet ovat aika pieniä ja heppoisia. Onko mahdollista saada trailevoituvuus siten että vene kuitenkin isomman tuntuinen kuin mitä markkinoilla nyt olevat (käytetyt)?
    – Uusi tekniikka vs.-80 luvun veneet. Sähkömoottorit + elektroniikka nykypäivänä, jota ei voinut pitää suunnittelun lähtökohtana -80 luvulla?

    Näillä perusteilla suunnittelisin seuraavan tyyppisen veneen:

    -pituus 22-25 jalkaa, Pieni vene on yksin käsiteltävissä (+halpa). Leveys 2,5 – 2,7 m. jotta saadaan asuttavuutta.
    -Tilanjako tyyppiä FE74 / Guy22. Käytetään turkin alla oleva tila hyödyksi. Oma makuuhytti ja erillinen salonki. Salonki voidaan perhekäytössä ottaa makuukäyttöön. Tärkeää olisi olla makuupaikat 5 hengelle koska tämä osin rajoittaa pienessä kokoluokassa.
    -Oleellista on tilojen modulaarisuus, ostaja voisi itse päättää miten vene ”sisustetaan” (isojen uusien veneiden tapaan, tätähän ei juuri ollut tarjolla pienissä veneissä 80-luvulla).
    -Halutaanko sijoittaa veneeseen WC? Tai WC suihkulla? Keittiö: ei keittiötä / ”perusmalli” / de luxe malli jääkaappeineen ja uuneineen. Karttapöytä? Oleskelutilaa näiden sijasta? Pidemmät vuoteet? Vuode ”hattuhyllylle” tms?
    -tämä modulaarisuus ja helppo muokattavuus on itseasiassa koko homman juju! Jos joku haluaa keveyttä tai halpaa hintaa voi karrikoiden jättää koko sisustuksen pois! Vastaavasti mahdollistaa ”tee-se-itse” meisten modauksen ja itserakentelun?
    -eri vaihtoehdot kölin / peräsimien pituuteen?
    – Kippiköli. Antaa anteeksi karilleajot, helpottaa rantautumista + traileroitavuus.
    -Kippiperäsin.
    – Kippimasto. Miksi mastossa pitää olla puomi? Isopurje etupurjeen tapaan rullapurjeena joka jalustetaan etupurjeen tavoin. Jossain uudessa veneessä oli tällainen ratkaisu. Auttaa maston helpossa kaadettavuudessa (sisävesien sillat, veneen nostot / laskut). Yleinen vaivattomuus.
    -kulkuluukut järkevästi liukuluukuiksi tms, ei mitään irrallisia plexin palasia joille pitää erillinen piakka keksiä.
    – Moottoriksi sähkömoottori. akkujen sijoitus ”järkevästi”. Jos ei akkukapasiteetti riitä, voi ottaa lisäksi perämoottorin (tai jättää ”sisäkonesähkömoottorin” hankkimatta)
    – Elektroniikan / nykytekniikan hyväksikäyttö. Fallit ja skuutit vaikkapa haluttaessa sähkötoimisiksi, jos ei purjehdus ”nappaa”, voi kone hoitaa hommat. Automatiikka jossa skuutti hoidetaan tuuleen ja nousukulmaan suhteutettuna lienee helppo toteuttaa. yhteistyö vaikkapa teknisten yliopistojen kanssa tässä.
    – Pinnapilotti + Plotterin (Padin) reittipisteet = automaattiohjaus. Kipparille jää tähystys.
    -Tarvittaessa on siis erittäin helppo toteuttaa purjevene ohjauksineen ja purjeiden käsittelyineen aika pitkälti automaattiseksi, joka saattaa helpottaa harrastuksen pariin tulevia. Moni valitsee moottoriveneen koska ”purjehtiminen hankalaa ja teknistä, pitää osata..”
    -itse asiassa automatiikalla saadaan helposti vene kulkemaan ”optimaalisesti”. Purjeiden säädöt yms nousukulmat. Puritaanit eivät tästä varmaan heti lämpene, toisaalta autojen ajonvakautusta & luistonestoa aikoinaan epältiiin ”rattimiesten” keskuudessa.
    -Elektroniikka + hienoudet yleisestikin optiona joita voidaan rastia lisävarusteina hankinnan yhteydessä aivan kuten autoissa tehdään!
    -valmiiksi mietitty paikka / teline padille + ipad / USB-liitin. Autoissa peruskamaa, veneessä joutuu näitä itse virittelemään.
    – modulaarisuudesta ja erilaisista optioista johtue veneen hinta voi olla riisuttu perusmalli tai ”high end” kaikilla herkuilla. Valinnan vapautta! Ei tarvitse tyytyä valmiiksi mietittyyn ratkaisuuun vaan veneen voi modata haluamakseen.
    – mikä materiaali on rakenteellisesti / ominaisuuksiltaan hyvä, lasikuitu vai alumiini? Joku muu?
    – rungon maalaus ostajan halun mukaan (miksei värit tyyliin Marino Mustang)?
    -aurinkopaneeleiden integrointi runkoon?
    -Pysty keula, runkonopeus suureksi.
    -voiko avotilaan saada jotain järkevää pressuviritystä moottoriveneiden tyyliin (satamassa).
    -Kaikki veneen markkinointi sekä sisustusvaihtoehdot + tekniset valinnat tehdään luonnollisesti hyvin toteutettujen webbisivujen kautta. Mahdollisuus jota aiemmin ei edes ollut.
    – ideaalitilanteessa veneestä saadaan hyvillä purjehdusominaisuuksilla ns.yksityyppiluokka (tyyliin First 31.7), joka ruokkii itse itseään.

    Kun katsoo markkinoilla olevia edullisemman pään veneitä, niin esim puolalainen TES on jo toteuttanut monista näistä ideoista malleissaan, mm. 678. Asuttava vene hintaan 30k€ ja kaikki kippisysteemit + traileroitavuus löytyy. Periaatteessa siis ”uuden veneen” suunnittelu ei ole sen kummempi juttu, kuin ottaa perustaksi jokin jo hyväksi todettu rakenne, tarjota sitä asiakkaille joustavilla sisustus & varustusvaihtoehdoilla sekä yhdistää siihen nykyajan tekniikkaa ja automaatio joka on oikeastaan tänä päivänä suhteellisen hyvää ja halpaa.

    Tällä konseptilla saadaan vene jota ei ole vielä tarjolla, mutta joille markkinoita löytyy. Purjehdus ja ”vihreät arvot” eivät ole poistumassa, purjehdus pitäisi vaan saada helpoksi ja vaivattomaksi. Tähän auttaa tosiaan tekniikka ja vaikkapa nuo rullapurjeet. Vene on valmiina lähtöön ilman työläitä purjeiden virittelyjä. Veneelle saanee nopeutta helposti n.7 solmua, joten miksi kukaan enää valitsisi vanhaa uppoumarunkoista 80-luvun matkavenettä jossa sama asuttavuus mutta konemurheet + polttoaineen kulutus.

  26. veikkonen sanoo:

    Vene50 projekti pitäisi minusta olla myös Purjevene 5,0 m. Maailmalla ja etenkin Puolassa tehdään riittävästi avomeripursia ja riittävän isoina sarjoina sekä todennäköisesti myös riittävän halvalla!! Voisiko UUSI SUOMALAINEN PURJEVENE olla Suomea ja suomalaisia varten?? Minusta tämä tarkoittaa suunnittelukatekoriana sisävedet / sisäsaaristo. Mikä olikaan se iso kirjain?? Kun pituutta ei ole liikaa, voinee hintakin pysyä järjellisenä. Kilpajolliakin tehdään maailmalla joka lähtöön ja päiväpurreksi käy vaikka soutuvene ja VEIKKOSET-purjevarustus.
    Tiivistettynä minun näkemys on: Pituutta 5,0 -5,2 m, kajuutallinen vene, jossa 4 henkilöä voi yöpyä. Leveydelle ei liene rajoituksia, leveys antaa tilaa ja jäykkyyttä. Jos halutaan molempia sukupuolia veneeseen, on siinä oltava myös käymäläratkaisu. Rakenne voi olla yksirunkoinen tai katamaran, joka ei kallistele. Voisiko purjeveneessä käyttää noin 10 m2 jo tuotannossa olevia kilpajollien tms takiloita? esim vikla, Windmill, Laithin tai Finjolla. Saattaisi olla edullisempi kuin uusi pienen sarjan takila. Köliratkaisuna suosittelen sivukölejä, mutta hollantilaisista poiketen molempiin suuntiin toimivana. Pienillä nopeuksilla tarvitaan enemmän kölipinta-alaa ja silloin molemmat kölit alhaalla. Kun nopeus kasvaa, tuulenpuoleinen ylös ja myötätuuliosuuksilla molemmat. Sivuköleillä on helpompi saada purjeeseen nähden riittävä kölipinta-ala, kun se jaetaan kahdelle (2:lle) levylle. Asento saadaan paremmaksi kuin keskikölillä ja virtausominaisuudet tehokkaimmiksi. Tähän ovat siirtyneet myös Volvo Ocean Race veneet tällä vuosituhannella!! MINUSTA TÄRKEINTÄ ON: HINTA, ASUTTAVUUS JA HELPPOUS. Veikko Malkki

  27. Mika Särkijärvi sanoo:

    Sähkömoottori antaisi suunnittelijalle uusia vapausasteita tilankäytössä. Akut voi sijoittaa kuitenkin varsin joustavasti verrattuna moottori-vetolaite -yhdistelmään ja itse moottori vie hyvin vähän tilaa. Purjeveneellä on kuitenkin tarkoitus purjehtia, joten akkukapasiteetin ei tarvitse olla mahdottoman suuri – riittäisikö, että päästään tyynellä kelillä lipumaan 20 mailin matka kotisatamaan?

    Aurinkopaneelit (ilman sähkömoottoriakin erittäin hyödylliset) voi suunnitella kiinteäksi osaksi venettä tai ainakin pohtia niiden paikat ja johdotukset. Torqeedon ja Hansen Rudder Drive -konsepti on kiinnostava, sillä se parantaa myös ohjattavuutta satamissa. Ehkä myös suomalaiselta Oceanvoltilta löytyisi annettavaa projektille?

  28. tjokinie sanoo:

    R&D on aika lähellä omia ajatuksia mutta isomman analyysin sijaan yksi ajatus mukaan:
    – uimisen pitää olla helppoa – leveää ”terassin kokoista” uimatasoa ei välttämättä täällä pohjolassa tarvita, mutta sen verran tilaa kuitenkin että tyypillisin miehistö 2 aik + 2 lasta ei törmäile toisiinsa tai rattiin kun jotkut vielä menevät uimaan ja osa jo palaa merestä.

  29. R&D sanoo:

    Heitänpä tähän jotain ”vaatimuksia” omasta näkövinkkelistä sekalaisessa järjestyksessä, osa on poimittu aiemmista postauksista. Onnistunee n. 35-jalkaisella modernilla (lue: leveä perä) rungolla. Painoa sekä purjehduksessa, että ajanvietossa.

    – Purjehdusominaisuudet modernien C/R-veneiden tasolla -> purjeilla heikossakin kelissä ja vastatuuleen
    – Pehmeä kulku aallokossa -> avomerilegit mukavaksi
    – Rantautuminen luonnonsatamiin tehty helpoksi (kippiköli+matalat tuplaperäsimet, ankkurivinssi perässä, ankannokka/puksprööti/keulasilta…) -> pääsee ”vaikeisiinkin” paikkoihin, riippumaton palvelusatamista
    – yksin purjehdittavissa -> soveltuu kaikenkokoisille miehistöille
    – Helppo ja nopea purjealan pienennys (esim 2 keularullaa) -> helppo purjehdittava kelissä kuin kelissä
    – vähintään 4 makuupaikkaa (5-6 kahdella peräkajuutalla) -> perhe mahtuu kyytiin
    – 2 makuukajuuttaa (keula, perä), optiona toinen peräkajuutta -> teini saadaan vielä mukaan, äijäporukallakin voidaan tehdä pidempiä reissuja
    – Peräkajuutan/kajuuttojen punkat ja salongin sohvat muutettavissa meripunkiksi -> ylitykset helpommaksi
    – Toinen peräkajuutta muutettavissa myös jälkikäteen avotilan säilytystilaksi/tekniseksi tilaksi/suihkutilaksi tms..- -> mukautuu elämäntilanteen muuttuessa
    – Iso avotila pöydällä -> kaikki mahtuvat ruokailemaan yms. ulkona hyvän sään aikaan
    – Katettava avotila (targakaareen integroitu bimini tms) -> avotila käytettävissä myös huonolla säällä
    – Tuulilasi -> näkee eteenpäin sprayhoodia paremmin
    – Helppo kulku rantaan/laiturille -> soveltuu myös eläköityville (suuret ikäluokat)
    – Salonkiin suuret runkoikkunat -> valoisa, ei ”kellarin” tuntua
    – Kumivene mukaan kätevästi (tagakaareen taavetit tai paikka peräpeiliin) – > ei pyöri perässä

    Moottorivenepuolelta voisi katsoa uusia ideoita sisätilojen ja avotilan järjestelyihin. Mielestäni esim. Moody 45 DS on omalla tavallaan hieno; köliveneeseen on otettu vaikutteita matkakateista ja moottoriveneistä. Ei kyllä taida istua 35-jalkaiseen.

  30. shakel sanoo:

    Veneellä pitäisi olla myös perinteisiä kauneusarvoja; ketka, sivukannet, oikeinpäin kallistettu peräpeili. Navigointipöydän sen sijaan voisi jättää pois.

  31. Jihuu sanoo:

    Johonkin suuntaanhan projektin on lähdettävä…

    Maailmalla trendeinä ovat toisaalta vauhti, keveys ja monirunkoisuus ja toisaalta ulkotilojen korostuminen ja auringonpalvonta.

    Jos veneestä pitää tehdä mahdollisimman monen saavutettavissa – omaksi, hinnasta tulee keskeinen ajuri. Hinnan ajureina ovat koko, materiaalit ja tuotantotekniikka.

    Näistä lähtökohdista tekisin ensimmäisen valinnan päiväpursi vai asuintilat kahdelle pariskunnalle? Purjehdusominaisuudet rakentaisin joka tapauksessa niin, että yksinpurjehduskin autopilotilla on mahdollista – eli komppaan makuupaikkavaateessa R&D:tä.

    Vauhdikkuudesta en tinkisi – purjehtia pitäisi pystyä jos tuulta on 2m/s (mielellään 3,5 solmua vasta-/sivutuuleen). Toisaalta jatkuvasta pienissä puuskissa säätämisestä harvat pitää ja ne harvatkin vain kilpailutilanteissa. Kevyt, nopea ja jäykkä sekä pienellä miehistöllä purjehdittava….mmm… ihan kuin uusi Swan 50 – mutta se hinta.

    Jos päiväpursi, yksi- tai monirunkoinen jätetään pois käyttäjäkunnalle vieraina, ehdottaisin seuraavaa: Pituus noin 34 jalkaa, pitkä vesilinja, kevyt mutta jäykkä ( puolustaa kääntö-, tai nostoköliä), pitkähkö ankan nokka, josta portaat alas (myös luonnonsatamaan).

    Keveyden yrittäisin säilyttää karsimalla sisustuksesta kaiken turhan ja käyttämällä moderneja hunajakenno- tai puukomposiittimateriaaleja. Vaatekaapit voi hyvin korvata tarkoitukseen suunnitelluilla pukupusseilla ja varustekasseilla, joille löytyy valmiit pidikkeet – se myös helpottaa mahdollista yhteiskäyttöä. Eipä jää turhaa tavaraa ja painoa lojumaan.

    Runkomateriaali voisi olla melko perinteinen kustannussyistä, ero hiilikuituun ei lopulta taida olla kovin merkittävä, jos jäykisteinä on käytetty esim. alumiinia, ettei materiaalivahvuuksilla tarvitse liioitella. Epoksin lisäkustannus? Toisaalta jos tavoitellaan suuria valmistusmääriä ja halpaa hintaa – ABS muovi a la Terhi.

    Tähän asti on ehdotukset olleet melko perinteisiä mutta sitten se radikaali osuus:

    Tarvitaanko sivukansia?
    Entä jos olisikin etyhytti ja takahytti ja niiden välissä iso avotila, jonka saisi suljettua liukuvalla kovakatolla salongiksi. Etuosa voisi olla deck saloon tyyppinen, eli katto aukikin olisi suojassa normaaleilta roiskeilta ja kiinteä salongin ”tuulilasi” parantaisi näkyvyyttä. Katto voisi liukua sekä osaksi takahytin päälle/sisään ja osittain eteenpäin – siis kaksiosainen. Ei tarvittaisi erillistä sprayhoodia pitkästä kuomusta puhumattakaan. Oleskelu olisi auringonlaskuun avotilassa, sitten katto kiinni ja oleskelu jatkuu sisätiloissa. Ratkaisu vaatisi maston tuennan veneen ulkolaidoille, joten max. keulapurje olisi noin 110 % (ulottuisi vanteille, ei tarvitse olla itseskuuttaava). Voisihan katto olla kokoontaittuva kangaskattokin jos kova versio on liian vaikea toteuttaa. Uudessakaupungissa lienee osaamista.

    Uimataso pitäisi jotenkin ratkaista…

  32. R&D sanoo:

    Tulevaisuuden purjehtija: aika lähellä olet omia ajatuksiani, tosin perhesyistä oma ”haaveeni” olisi jossain 11 m paikkeilla 🙂

    Jotta ei mene kahden suunnittelijan hankkeeksi, pitäisi miettiä, mitä veneeltä halutaan. Teollisuudessa tuotekehitysprojektit aloitetaan käyttäjävaatimusten keräämisellä. Käyttäjävaatimukset listaavat ominaisuuksia, joita tuotteelta toivotaan ottamatta suoraan kantaa teknisiin ratkaisuihin, joilla niihin päästään. Esimerkkejä vaatimuksista yksinkertaisessa muodossa olisivat esimerkiksi:

    – Makuutilat vähintään neljälle
    – Pieni syväys

    Modernimpi tapa olisi kirjoittaa vaatimukset ns. ”user storyjen” muotoon. Esim:

    – Perheen isänä/äitinä haluan, että veneessä on vähintään 4 makuupaikkaa, jotta saamme koko perheen mukaan lomapurjehdukselle.
    – Kipparina haluan, että veneen syväys olisi pieni, jotta luonnonsatamiin rantautuminen helpottuisi.

    Tähän muotoon kirjoittamalla saadaan vaatimuksiin lisätietoa – kuka ominaisuutta toivoo ja miksi. Tämä on hyödyllistä tietoa suunnittelijalle ja vaatimusten priorisointiin. Makuupaikkojen suunnittelussa on hyödyllistä tietää, että osa niistä on lapsille (jos mukana ei ole vaatimusta, että kippari haluaa purjehtia miesporukallakin, jolloin kaikkien punkkien pitää olla täysmittaisia).

    Myös syväysvaatimus muuttui oleellisesti – user storyn muodossa syy pienelle syväkselle on selvä, ja suunnittelija voisi tarjota ratkaisuksi nosto- tai kippiköliä.

    Kun käyttäjävaatimukset on kerätty, ne priorisoidaan esim. ”moscow” – pisteytyksellä: must have, should have, could have, ja won’t have.

    Tämän jälkeen jäljelle jääneiden käyttäjävaatimuksien perusteella kirjoitetaan tekniset ”järjestelmävaatimukset”, eli tekniset vaatimukset, jotka voisivat ym. esimerkkien kohdalla priorisoituna olla:

    – Veneessä on oltava 2 makuupaikkaa mitoilla 60 cm x 200 cm ja 2 makuupaikkaa mitoilla 180 cm x 50 cm (must have).
    – Veneessä on oltava kippiköli, jonka syväys yläasennossa on enintään 150 cm (should have)

    Vasta tämän jälkeen alkaa suunnittelu, jolla pyritään täyttämään nuo vaatimukset. Jos vaatimuksia on riittävästi ja ne on oikein kirjoitettu, ne melko tarkkaan määrittelevät lopputuloksen.

    Yksi tapa edetä tässä open-source -hankkeessa olisi ensin kerätä suuri määrä käyttäjävaatimuksia. Sen jälkeen k.o. vaatimukset priorisoitaisiin esim. surveymonkeyn avulla. Ristiriitaiset vaatimukset pitäisi poistaa jonkun pienemmän porukan toimesta.

    Sitten käyttäjävaatimukset kirjoitettaisiin teknisten vaatimusten muotoon. Vasta sen jälkeen lähdettäisiin etsimään niitä teknisiä ratkaisuja ja veneen mittoja, joilla nuo vaatimukset täytetään. Näin kaikille olisi selvää, mitä ollaan tekemässä ja miksi.

    Toki tämä tarkoittaisi sitä, että täällä pitäisi olla joku moderaattori hommaa ohjaamssa. Nyt on ollut aika hiljaista.

  33. TulevaisuudenPurjehtija sanoo:

    Kovin on hiljaista…

    tässä kuitenkin edelliseen liittyen hahmotelma kannesta.
    Noin kymmenmetrisenä projekti antaisi toki paljon enemmän tilaa, mutta mikä tulee olemaan veneen käyttötarkoitus?
    Itse lähtisin lähestymään aiaa purjehtijan kannalta, eli mahdollisimman hyvin ja helposti purjehdittava vene. Käytännössä nopea ja kevyt.
    Myös purjehtijoiden ja majoittujien lukumäärä ratkaisee hyvin paljon suunnittelussa. Voitaisiinko keulapiikin sijasta suunnitellakin makuupaikat salongin etuosaan (vaikka poikittain)? Keula jäisi purjevarastoksi, tms…

    Liite  Kansi.pdf

  34. TulevaisuudenPurjehtija sanoo:

    Tässä pari ajatusta n.28 jalkaiseen veneeseen. Toki vene voisi olla hieman suurempikin, jotta tulevaisuuden tekniikkaa olisi helpompi sijoittaa veneeseen.

    -köli: kippiköli joka on ala-asennossaan n. 210cm syvä, keventää oleellisesti bulbin painoa. Yläasennossa syväys n. 150cm. Mahdollistaa myös ”turvakölin”, joka kippaa ylös karilleajon yhteydessä.
    -peräsimet: kaksi suhteellisen pientä peräevää
    -keulapuomi: ei puomia lainkaan vaan kunnollinen,kiinteä, leveä (vähintään 30cm) kulkusilta
    -moottori: sisäänvedettävä sähkömoottori, ei vastusta purjehdittaessa ja on nykyaikaa.
    -takila: keulassa rullalla code, taaempana rullalla kryssifokka. Ison puomi edestä alhaalla IMOCA tyyliin. Flathead isopurje.
    -Veneen stabiliteetti: VSS tai vastaava foilisysteemi olisi mielenkiintoinen, ongelma on foilit rannassa
    -sisusta varsin perinteinen mutta kevyt

    Heittäkää ideoita, mielenkiintoinen projekti!

  35. Lukija305 sanoo:

    Itse lähtisin miettimään ”pelkän” veneen sijaan koko liiketoimintamallia. Nykynuoret eivät halua sitoutua ajallisesti ja taloudellisesti yhteen harrastukseen. Mallia voisi hakea esim. hiihtokeskusten lomaosake- ja vuokramökkipuolelta. Veneitä hallinnoiva yritys teettäisi veneet jollain kolmannella osapuolella. Veneisiin myytäisiin osuuksia, ja ne pantaisiin vuokralle muuksi ajaksi. Rannikolla olisi 3-5 vaihtosatamaa, joista veneitä voidaan noutaa ja palauttaa kaupunkipolkupyörien tapaan. Vuokraus hoidettaiisin reaaliaikaisten www-sivujen kautta, ”äkkilähdöt” voitaisiin hinnoitella esim. tulevan sääennusteen mukaan ja siirtopurjehdukset vaihtosatamien välillä toivottuun (=”tasaavaan”) suuntaan olisivat halvempia. Jos homma toimii, sitä voisi laajentaa hiljalleen koko Itämeren alueelle. Yritys tietysi hoitaisi huollot ja talvisäilytykset.

    Venemallin tulisi olla sellainen, että se soveltuu purjehdittavaksi jäiden lähdöstä jäiden tuloon, jolloin käyttöaika olisi mahdollisimman pitkä. Esim. n. 11 m deck-saloon -tyyppinen vene, jota voisi purjehtia/ajaa koneella sisätiloista (vrt. NC37, Sirius 35 tai Regina 35). Kippiköli ja matalat tuplaperäsimet, runko kenties alumiinia ja kansi lasikuitua uusien busterien tapaan, jolloin ei tarvitsisi niin välittää pienistä kolhuista. Moottorivenemäisillä herkuilla: leveän perän tuoma terassimainen istumakaukalo pöydällä, ulkogrillillä yms. mukavuuksilla.
    Keulaan ankannokka integroiduilla tikkailla ja hyvät ankkurit molempiin päihin sähkövinsseillä.

    Erikseen myytäisiin veneen kaappeihin suoraan sopivia laukkusarjoja, jolloin tavaroiden siirtäminen olisi nopeaa ja helppoa.

    • PetriKokko sanoo:

      Erittäin hyvä ajatusmalli. Osa-omistamisella saa käyttöönsä isomman veneen, jota ei kuitenkaan koko kesää ehdi käyttämään. Alumiini taasen runkomateriaalina tärkeä kolhujen takia, varsinkin jos veneen muista omistjista ei ole tarkkaa tietoa.

  36. Kayaktiv sanoo:

    Kooltaan vene tulisi olla n. 28 jalkainen, että hinta pysyisi kohtuullisena. Tämän kokoluokan purjeveneitä ei nykyään ole juuri tarjolla joten tehtäisiin jotain uutta. Vene tulisi olla matalakölinen jotta rantautuminen luonnonsatamiin olisi mahdollista. Veneen keula ei saisi olla nykyaikaisen pysty luonnonsatamia ajatellen tai sitten joku uusi idea rantautumista helpottamaan.
    Veneessä olisi kolme kajuuttaa, joista toinen peräkajuutta olisi vaatimattomampi ja toimisi samalla varastona eli olisi monikäyttöinen.
    Tämän kokoluokan veneessä voisi olla perämoottori jolloin koko veneen runko vapautuisi hyötykäyttöön. Perämoottoriratkaisu mahdollistaisi tilojen suunnittelun innovatiivisesti.

  37. tuimonen sanoo:

    Luin lehteä 11/2016 ja siinä vahvistui surullinen trendi Suomesta: uusia purjeveneitä ei myydä. Rekisteröinti viime vuonna 12, tänä vuonna 22 kpl. 80 luvulla parhaimmillaan 1000kpl. Uudet sukupolvet eivät osta uusia veneitä, vanhoilla on vanhat veneet olemassa. Ei haluta omistaa, ei raskaita töitä harrastuksen puitteissa – ihan sama kesämökkipuolella ja tuntureiden mökeissä. Harrastuksen pitää olla hauskaa, yhteisöllistä, helppoa ja turvallista. Tämä jos yhdistetään halpaan hintaan niin on siinä ideoimista. Olemassa olevat purjehtijat ajattelevat liikaa purjehduksellisia näkökohtia eivätkä uusien trendien mukaisia näkemyksiä. Oma näkemykseni on, että ruutia ei kannata keksiä uudestaan vaan etsiä muualta parhaat ideat, yhdistää ja kehittää joitakin yksityiskohtia ja huomioida Suomen olosuhteita. Tarvitaan uusia toimintamalleja jos Suomeen halutaan myydä purjeveneitä, sen kertoo nuo tilastotkin. Itse ehdottaisin katamaraania, se on helppo käsitellä, turvallinen ja kuka ihme haluaa kulkea vinossa!!! Jos ei halua luovia niin koneella pääsee (oletuksena, että tämä olisi matalakölinen) Kysykää ainakin ei-täyspurjehtija vaimoväeltä vaikuttaako poskellaan olo turvalliselta. Ottaisin paljon asioita Bali-mallistosta: kapea vesilinja, muotoilulla ja väreillä piilotetut pullistumat sekä ulko- ja sisäpuolella runkoa, sisävoluumin maksimoimiseksi vesilinjasta jonkin verran ylöspäin. Tämä antaa myös nosteen jos satamassa veneeseen otetaankin kannelle 50 vierasta! Vene 4 perheen kimppaveneenä (mahdollisesti joku hoitaisi tällaisia osakkuuksia ja huollot, talvisäilytykset jne…), eli kummassakin rungossa parisängyt päädyissä, pikkulapsivuodekin mietittynä. Näin 2 perhettä pääsee samaan aikaan vesille lapsineen, toimii hyvin kahdestaankin ja 4 perheen vanhemmat pääsevät yhdessäkin menemään välillä. Balista ottaisin myös Loft-ratkaisun, jossa ruokailutila ja salonki voivat olla joko ulkotilaa tai sisätilaa ja 8-10 henkeä mahtuu ruokailemaan. Ehdottoman hyvä on ratkaisu etuistumalaatikko, jota on niin Lagoonissa ja Balissa, aurinkopatjatilaa hieman pienentäisin. Balissa mainio ratkaisu on isojen ikkunoiden aukisaanti, etuistumalaatikkoon voisi olla myös käynti niin kuin jossakin Leopardeissa on. Puomin tekisin niin, että siinä olisi kiinteä levennys purjeen laskostumista varten, nuo lazyjack systeemit eivät ihan ihanteellisia ole kankaalla toteutettuna. Helpottaa eloa kummasti… Koko on arka kysymys, yleensä katteja näytetään tehtävän 38 jalasta lähtien, suunnittelija voi antaa siihen selityksen miksei pienempiä. Hinta tulee tietysti olemaan kansanveneeksi korkea, mutta neljällä jaettuna kohtuullinen. Voisiko kehitellä omaa mallia yhteistyössä jonkin ison veistämön kanssa, eli osittain massatuotantona. Niin ja moottoreiksi oceanvoltilta sähköpelit. Akut joltain autovalmistajalta valmiina pakettina. Kansi täyteen aurinkopanelia ja mielellään purjeet myös. Kölirakennetta voisi kehittää hyvin karilleajoystävällisemmäksi Suomea ajatellen, joka tapauksessa se on turvallisempi kuin yksirunkoveneen painoköli. No tässä taisi tulla nyt vähän liikaakin asiaa ja asian vierestäkin.

  38. Lukija305 sanoo:

    Niin, vai tapahtuuko keskustelu juuri tässä ?

  39. Ville5 sanoo:

    Hei,
    Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Onko olemassa jotain foorumia, jossa Vene50 projektiin pääsee perehtymään tarkemmin ja keskustelemaan projektista?
    Yt. Ville

    • Venesuunnitelija sanoo:

      Moi purjehtijaystävät,
      Olen prjehtinut näillä veneillä: MS20 (maailman pienin moottoripursi) joka johdatti minut innostumaan purjehtimisesta ja siksi hankin 80-luvun alussa Avane 24:n ”purjehdusvalmiin” projektin, muutin sisustuksen ja mm vanttien tuennan haluamakseni. Seuraava veneeni oli X95 Xenia. Loistava vene ja ehdoton luovilla, siis tosi nopea, mutta liian painava ollakseen nopea kovassa myötäisessä. Seuraavaksi pääsin mukaan Ravage36 muotilla Taalintehtaalla tehdyllä ekalla Jungfry 37-veneellä Gotland Runt kilpailuun joskus 80-luvun puolivälissä. Vene oli kuin silitysrauta, litteä pohjainen ja melkein maks leveyden levyisellä perällä vaustettu. Kovassa luovissa Almalta kohti Svenska Björniä, meno oli erittäin tökkivää ja mm kaikki 1 tonnarit purjehti kevyesti meidän ohi sekä ylä, että ala puolelta. Tilanne muuttui radikaalisti kun käännettiin Svenska Björniltä alas kohti Gotlantia, spinnun nosto teki tilanteesta ihan toisen, vauhti nousi jopa yli nopeusmittarin max 18 solmun näytön, ja vene suorastaan lensi yli ja joskus läpi aaltojen. Ei mennyt kauaa, kunnes jo ohitimme kaikki tonnarit melkoisen suurella nopeuserolla. Illan myötä tyyntyvässä kelissä alkoi lopulta isommat tonnarit taas saavuttamaan, ja lopulta menivät ohi.
      90-luvulla purjehdin Banner 1/2 tonnarilla jonka sisustuksen rakensin täyttämään IMS perhesäännöt kaikkine miehistön säilytystiloineen jne. Voitin useita regattoja, mm Särkisalon regatan vaikka silloin en ollut vielä hankkinut mitään uusia purjeita vanhojen läsyjen tilalle. Viimeinen kisani oli Avomeripurjehduksen SM skabat -98, jolloin saavutin kolmannen sijan IMS III avoimessa luokassa ja SM:n IMS III Rain luokassa.
      Omat kokemukseni taustana pitäen, pidän jonkun näköistä kompromissia runon muotoilussa oikeana, eli en toivo mitään helposti plaanaavaa runkoa jonka luoviominaisuudet kärsisi siitä. Suomen olosuhteissa ei plaanaavia kelejä ole paljoa, eikä niissä kovinkaan monet perhepurjehtijat edes purjehdi, joten arvostan ehdottomasti enemmän hyviä luoviominaisuuksia kuin litteää perää ja suurta märkäpintaa joka vaatii paljon voimaa jotta vene liikkuu hyvin.
      Pitäisin vanhoja puolitonnareita hyvinä lähtökohtina nykyaikaiseen monipuoliseen runkotyyppiin, eli poistetaan ne IOR perän muodot/jarrut ja se on sitten siinä!
      Kooltaan 30 jalkainen on ideaali, jos ei peräti isohko jos mennään oikein minimoimaan rakennuskustannuksia, eli jos nyt aloitetaan ihan alusta, niin suositukseni on joku 26-28 jalkainen vene, jonka runko on muotoiltu siten, että siinä on kohtuu sisätilavuus ilman runon vauhtiominaisuuksien menettämistä.
      Sisustuksen toiveista voisin esittää seuraavaa:
      1. Neljä makuupaikkaa
      2. Sisäkone ja/tai perämoottori vaihtoehto akkujen latauksella. Itsellä oli 8hp Yamaha aikoinaan Avance 24 veneessä ja siis laturilla varusteltuna, sinänsä hyvä vaihtoehto, ei vie tilaa sisältä, eikä mikään potkuri hidasta menoa.
      3. Pieni keittiö, pesuallas, mieluummin syvä kuin iso, jotta vesi pysyy altaassa, keitin ja kylmätila.
      4. Lämmitin, ei tarvitse olla tehokas, kunhan poistaa palokaasut ulos, eli ei lisää palotapahtuman myötä kosteutta tiloihin. Saunaahan ei kukaan tarvitse, joten kohtuu tehoinen lämppäri joka poistaa kosteutta jopa enemmän kuin tekee tiloista lämpimät, kuivuus on avainasia.
      5. Kaikki sisätilojen rakenteet olisi oltava sandwih tyyppisiä, sillä umpinaiset vanerit on aivan liian raskaita jos halutaan pienehkön veneen olevan sporttisen.
      6.Itse veneen kannen voi suunnitella leveämmäksi kuin mm veneen perän vesilinjan, siis sen jälkeen kun veneen perän vedessä oleva osuus muuttuu jollakin luokkaa 15 asteen kallistuskulmilla kuivaksi, niin perän leveyttä voidaan kasvattaa aina samaksi kuin koko rungon maks leveyteen asti. Miettikääpä hieman mitä etujaa siitä saadaan. Avotila voidaan suunnitella niin, että itse asiassa pakotetaan henkilöt istumaan mahdollisimman laidalla, eli avotilan penkit on lähes samalla leveydellä kuin mitä veneen maks leveys. Näin tavan perheveneilijä istuu melkein optimaalisella paikalla pitäen venettä tietämättään pystyssä.
      Tästä jo 80-luvun alussa kehittämästäni ideasta pitäisi esittää piirroksia, en osaa lyhyesti kertoa miten sen toteuttaisin. Olen ollut Evind Still’iin yhteydessä omista ideoistani, ja hänkin toimitti minulle omia suunnitelmiaan, mutta olin Ilmeisen utopistinen vanhan suunnittelijan mielestä, joten hän ei oikein tykännyt mielipiteistäni hänen suunnitelmien osalta. Minulle oli silloin aika suuri innoittaja GUY22, joka itse asiassa on edelleen erittäin moderni vene monessa mielessä.
      7. Riki pitää olla simppeli, mieluiten 19/20 tyyppinen, jotta vältytään barduunoilta, ja ainakin fokalle itsejalustava kisko, mutta mahis myös G1:selle, eli vantit sen verran sisään, että jennin saa jalustettua. Minusta noit pienia lisäkustannuksia pitää arvioida panos tuotos suhteella, ja jennin lisävoimaa tarvitaan juurikin perheveneilijöiden keleissä, eli se suotakoon jotta kevyen kelin luovikin onnistuisi.
      8. Irroitettava ison jaluskisko ei paljoa maksa, eli se ilman muuta mukaan.
      9. Peräsimen laakerointi on niin helvetin tärkeä, eli en säästäisi väärässä paikassa, pallolaakeri alapään laakeriin ja rullalaakeri yläpään laakeriin … maksaa, mutta on ikuinen ja tekee ohjaamisesta todella nautinnollisen, nimimerkillä ”En koskaan enää hyväksy paskoja nylon laakereita”.
      10. Viimeinen ja tärkein toive, eli muotoilkaa rakenteet niin, että sisustus on helppo ja halpa kiinnittää. Konstruoikaa rungon ja kannen kiinnitys niin, että liitos on helppo tehdä ja, että se on myös jäykkä ja luja. Vedneiden rakentamisessa on PALJON vainhoillista traditiota joiden merkitystä sopii haastaa, mikään nykyinen ratkaisu ei saa olla ns varmaksi todettu, vasta totaalisen avoimmuuden ja uuden ajattelun kautta saamme tehtyä jotain mitä ei ole koskaan vielä tehty!
      Ystävällisin terveisin,
      Markku Autero
      Ps, olen voittanut veneeen sisustus suunnittelun ja tullut toiseksi samassa sakasa jonka Båt Nyt julkisti joskus 80-luvun alussa. Lähtökohtana oli Håkan Södergrenin 30 jalkainen vene joka olisi oikeasti vielä tänä päivänäkin todella potentiaalinen runko. Laskin omalla kehittämälläni LYS kaavalla, että sen LYS luku olisi 1,17. Ja joo, olen siis kehittänyt silloin 80-luvun alussa kaavan joka kertoi oikeasti todella hyvin kunkin veneen ns oikean LYS luvun, monilla se oli aika hyvin paikoillaan, mutta mm H-veneen lys luku oli jäänyt jälkeen, koska H-venettä purjehdittiin ns yksityyppi luokassa, eli sen kehittymistä ei saatu mukaan LYS-luvun kehitykseen, ja jos sitten joku ns kova sana H-luokassa osallistui tavan LYS-kisoihin, niin hän useimmiten voitti. Silti voitin usein omilla veneilläni LYS-kisoja joissa oli mukana mm noita kovia H-veneilijöitä, eli olen mielestäni voittanut erittäin nopeaksi kehittyneen veneen ihan omalla osaamisellani 😉

      • Venesuunnitelija sanoo:

        Sen verran vielä, että olen enemmän suunnittelija kuin purjehtija. 37 vuotta olin Helkaman polkupyörätehtaan tuotekehityspäällikkönä, tuona aikana suunnittelin ns käsin kaikki Helkaman mopot alkaen vuodesta -77, ja viimeisimpänä mm nyky jopon, nyt jo kolmatta vuotta eläkkeellä saatuani täysin käsittämättömät potkut viikkoa ennen jouluaattoa 2013, tuotannollis taloudellisista syistä, aiemmin oltiin jo sovittu toimarin kanssa, että lähden eläkkeelle elokuun lopussa 2014. Täytin 65v 2014 huhtikuussa, joten puolen vuoden irtisanomisajan puiteissa ehdin täyttää 65 ja kun siihen laskettiin mukaan kertyneet kesälomat, niin Helkama tienasi oikeasti alle kuukauden palkan,eli se niistä taloudellisiista syistä. Vittuilua kaikki tyyni lapselliselta toimarilta joka ei kestänyt minun haluja säilyttää tuotantoa Suomessa.
        Oma mallimestarini ”ihmettelikin” sitä, kuinka suuri hänen esimiehensä liksa oikeasti olikaan, kun vajaan kuukauden liksan säästö pelasti koko Helkaman pyörätehtaan 😉

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti
×

Kirjauduit palveluun rekisteröityneenä käyttäjänä. Voit osallistua keskusteluihin ja lukea palvelun maksuttoman sisällön. Tilaamalla saat käyttöösi koko digipalvelun.

HUOM! Jos sinulla on voimassa oleva Venelehden tilaus, niin kirjaudu asiakasnumerolla ja sähköpostiosoitteella. Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja päivitämme asiakastietosi.

Voit myös tilata palvelun käyttöösi tästä.