Suurin osa kaukopurjehduksista tehdään tropiikin turkoosien korallisaarten tuntumassa, mutta aina löytyy poikkeuksia. Kuvassa normaalia Joonian saariston ”purjehduskeliä” Sivotassa.
Luoteisväylällä
Sarema, teräksinen Eastwind 44, Pekka ja Riitta Kauppila sekä laivakoira Latte ovat tekemässä suomalaista veneilyhistoriaa. He ovat matkalla läpi Luoteisväylän. Käytännössä he ovat sen jo seilanneet, sillä Napapiiri oli vain päivämatkan päässä, tätä kirjoitettaessa. Verkossa: www.sarema.fi
Vaikka jäätilanne reitillä on tullut vuosi vuodelta helpommaksi, ei napavesillä mikään ole varmaa. Eric Brossier Vagabond-veneestä, joka onnistui kulkemaan sekä Koillisväylän 2002 että Luoteisväylän 2003, kirjoitti silloin lehdessä: ”Pari venettä oli meistä vain 50 mailin päässä, mutta ne joutuivat väylän sulkeuduttua palaamaan talvehtimaan Cambridge Bayhin”.
Grönlannissa
Silmiini sattui vasta nyt, että toinen kylmien vesien koluaja Lena, terästä 13 metriä, ja Veli Kärkkäinen miehistöineen oli jo 2009 kesällä käynyt Grönlannissa tarkistamassa, että loppuosa Saremankin reitistä oli auki. Viimeiset hiukseni nousivat pystyyn, kun luin Velin kertomusta. Aikataulu sääteli paluumatkaa, enemmän kuin kovantuulenvaroitukset. Verkossa: www.lenayacht.net
Atlantin kierros
on yksi klassinen pitkän purjehduksen reitti. Sen ehtii tehdä sapatilla tai vuoden vuorotteluvapaalla. Ensin purjehditaan Euroopan rantaa etelään Kanarian saarille. Atlantin ylityksen jälkeen nautitaan nelisen kuukautta Karibian saaristosta ennen uutta ylitystä Azorien kautta kotiin.
Monet yhdistävät turneeseen ARC-ralliin osallistumisen Kanarian saarilta St. Luciaan.
Viime vuonna ralliin osallistui kuusi suomalaisvenettä. Pokaaleja tuli luokkavoitosta alkaen.
Tietooni tuli ainakin viisi muuta suomalaista venettä, jotka ylittivät meren ralliin osallistumatta.
Karibian meren tuntumassa ovat vielä ainakin: Catrine, Targa 96. Se odottelee miehistöään Pia ja Göran Granbackaa matkan jatkamiseen Floridasta alkuvuodesta. Verkossa: www.sy-catrine.blogspot.com
Kastehelmi, Malö 43, puolestaan Heikki ja Maila Asujamaa ovat Grenadalla suuntaamassa länteen, Karibian myrskykauden hiivuttua marraskuussa. Verkossa: www.kastehelmi.net
Seili, Eastwind 44, ehti jo viime kaudella Panaman Shelter Bay -marinaan, jossa se on valmiina jatkamaan Tyynellemerelle, kunhan Anne ja Ari Ora saavat ensin tutkittua viimeisenkin kolkan USA:sta matkailuautolla. Silloin jo muut suurelle merelle suuntaavat heidät saavuttavat. Verkossa: www.purjeveneseili.blogspot.com
Esteri, Maxi Magic, on ollut poijutettuna St. Vincentillä, mutta jatkaa Karibian aalloilla ainakin kolmannen kautensa. Kipparinsa Göran Törnqvist palaa lokakuussa alukselleen Hangosta.
Tänä vuonna en löytänyt ARC-listalta kuin kolme kotimaista:
Verde, Swan 36, Mauno Rautavuori: venekunta oli edennyt Portugalin Cascaisiin syyskuun alussa. Verkossa: www.syverde.blogspot.com.
Sakari Heyno Finn 35 -veneellään Kamu.
Kolmantena Tea Ekengren-Saurén racing-luokassa myös kotimaisella veneellä, Swan 45, Blue Nights.
Kovin monta ruotsalaistakaan en havainnut, mutta pikaisella laskemisella norjalaiset ovat ottaneet ralliin osallistumisen tosissaan 28:n veneen voimin. Verkossa: www.worldcruising.com
Muitakin suomalaisia varmaan seilaa Atlantin itsenäisesti, mutta tietooni on tullut vain Saranne, Eastwind 43, Veikko Latto Lappeenrannasta.
Atlantin kierroksen loppuosa Karibian alueelta Eurooppaan purjehdittiin perinteisesti Bermudan ja Azorien kautta. Niin teki myös Tavino ja Pöyryn perhe, mutta perehdyttyään ensin Azoreihin tavanomaista paremmin, nostivatkin paatin sinne kuiville. Herkuttelevat sitten loppukotimatkan ensi kesänä. Verkossa: www.tavino.fi
Nykyään taitaa olla suositumpaa suunnata Vähä-Antillien saariketjun pohjoispäästä suoraan Azoreille. Sinne paatteja alkukesästä kokoontui: Luna Azzurra, Finngulf 46, Andreas Stenius, Cantana, Swan 36, Mikko Kaila, Spica, Finngulf 38, Toomas Kasemets ja Maiar, Baltic 33, Teuvo ja Malla Savolainen matkallaan Espanjasta Suomeen. Kaikki mainitut kotiutuivat kesän aikana. Verkossa: www.cantananatlantinkierros.blogspot.com
Atlanttia voi seilata myös sitä ylittämättä.
Saarisen Kalle, Wasa 36, Immigrant Raumalta seilautti koko joukon muitakin käytyään Kanarialla kääntymässä. Verkossa: www.ulosmaailmaha.blogspot.com.
Juhani Laakso, Dehler 34, Kristiina II Kotkasta puolestaan purjehti koko paluumatkan Kanarialta yksin. Viikon luovimisen jälkeen Biskajalla ei purjehdus ollut pelkkää juhlaa, mutta perillä odottaneet maailman parhaat purjehdusvedet tarjosivat sitten sitäkin. Verkossa: www.juhanilaaksoocean.blogspot.com.
Liv, teräksinen 12-metrinen C.A. palasi kotiin Pietarsaareen 11 vuoden maailmanpurjehdukselta. Jos ei sen reitti Fidziä ja Japania myöten ollut kaikkein tavallisin, niin ei ollut loppumatkakaan, joka Turkista suuntautui ensin Mustallemerelle ja Tonavaa seuraillen Eurooppaan.
Melinan kippari Ilkka Liukkonen kertoi helmikuussa 2012 saapuneensa Colonin kulmaan odottamaan kanavalle pääsyä. Odotusaika on noin kolme viikkoa, joka ei kauheasti ilahduta, mutta toisaalta Shelter Bay Marina on erinomainen, tosin aika kallis. Melinan seilaus maailman ympäri alkoi 12.6.2011 ja päättyy 7.8.2014 (Kapun synttäreitä vietetään Haukilahdessa, ehkä.). Verkossa: www.symelina.fi
Tyynellämerellä
Viime vuoden Atlantin ylittäjä Kalle Sysiön Elaine, Arcona 430 oli tätä kirjoittaessa Rarotongan Avatiussa. Kallen rauhallisen letkeät, päivittäiset kommentit, kertovat matkapurjehtijan arjesta. Verkossa: www.syelaine.wordpress.com
Ever After, HR 53, Tom Malmsten ja Salme ovat Fidzillä valmistautumassa pian alkavaan ylitykseen Uuteen-Seelantiin.
Irene, Jonmeri 40, tavoilleen uskollisena, palasi viemästä sukulaisia Papeeteen, takaisin melkein autiolle Tuamotujen Apataki-atollille. Näyttää, että Tapio ja Eeva Hämäläinen (kuvassa) eivät ole vielä saaneet simpukka-kookosdieetistä tarpeekseen. Verkossa: www.marjaniemen-purjehtijat.fi
Irenen riippumattomuuden sivilisaatioista takaavat tuuligeneraattori, aurinkopaneelit, vesikone,
sekä kovalta katolta että aurinkosuojasta kanistereihin puolikiinteästi johdettu veden keräys
ja kalastusvälineistö.
North Wind 40-katamaraani Espumeru, Niklas Jansson, Mira Flinkenberg sekä pikkupojat Max ja Felix ovat ylittäneet Tyynenmeren ulapan Fatu Hivan ja Tuamotu-atollien kautta Tahitille. Lisää verkossa englanniksi: www.sailblogs.com/member/espumeru
Aliisa on saapunut Tongalle. Sen harvojen purjehtiman reitin haasteellisuus Etelä-Amerikasta Pääsiäissaarelle ja Pitcairniin korvautunee eksotiikalla ja ihmisten ystävällisyydellä. Vene-lehti, www.aliisa.net ja anskun.helmiblogit.mtv3.fi
Uudessa-Seelannissa
Libertas, Sirena Pedrick 40, Juha Saarinen ja Taija Puolitaival ovat viihtyneet Aucklandisssa niin, etteivät malttaneet jättää siihen yleisimpään puoleen vuoteen. Kylmääkin on jo ollut, mutta etelän kevään odotus taas vuorossa. Verkossa: www.sylibertas.com
Nanea, Swan 44, on myös Aucklandissa, mutta Jussi Tuomisen ja Johanna Leppävirran perhe muutti asumaan edustan kauniille Waiheke-saarelle. Otso ja Oona käyvät saaren koulua ja Elmo leikkikoulua. Verkossa: www.nanea.wordpress.com
Intian Valtamerellä
Olli Pajunen jätti Belize 43-kattinsa Mauritiukselle kotiin suuntautuneen matkan ajaksi. Matka jatkuu Hyväntoivonniemen ympäri kohti Brasiliaa, kun etelän kesä koittaa.
Ei ulapalla, mutta alueella, Thaimaassa, on Scorpio, Nautor 43, sillä aikaa, kun purjehtijansa Malla ja Henrik Lindblom ovat kesän Suomessa. Verkossa: www.scorpiosail.com
Samoin odottelee Snoopy, terästä siinä 12 metrin verran, kippariaan Balilla. Vuosi sitten Snoopy oli jo lähestymässä Singaporea, kun kone petti. Tuulet, vaikka huonotkin alueella, veivät paremmin takaisin Balille. Viime kuukaudet yksinpurjehtija Matti Lappalainen on ollut kotona viimeistelemässä pian ilmestyvää ensimmäistä kirjaa matkastaan.
Niin kuin riveiltä näkyy, pitkät purjehdukset, kuten myös pallonkierrot, eivät enää nykyään ole muutaman vuoden projekteja, pyrähdyksiä ”lähdöstä maaliin”, vaan miehistöt lentävät vähintään kerran vuodessa kuukausiksi kotiin. Scorpion sivun mukaan matka on kestänyt jo 18 vuotta, ja tuntuu, että nykyään lähes kaikki ovat tämän pitkän kaavan mukaan seilaajia.
Välimerellä
Toukokuun alussa saksanlippuinen Chimu, HR 40, rantautui Marmarikseen. Timo Tanttu ja Sirkka-Liisa Warneke palasivat kotioloihin. Pallonkierto jäi nyt himppua vajaaksi, mutta täyttyy Algarven edustalla, venettä myöhemmin Saksaan seilatessa.
Suomalaisia purjeveneitä lienee Välimerellä kymmeniä, mutta kolme olemme kohdanneet:
Juhani Hyytiäisen Marimba, teräs Van de Stadt 28, pyörähti sivullamme heinäkuussa Lefkadan Nidrissä. Aikaisemmin reittimme sivusivat yhtä lyhyesti ja vähäsanaisesti Las Palmasissa vuonna 1999.
Reijo Kiviranta purjehti Enderlein 36-veneensä Ruotsista Välimerelle myös 11 vuotta sitten. Nykyään asemapaikka on yhä tiukemmin Nidrissä, sillä mökkinsäkin tönöttää siellä vuoren rinteellä.
Jerry Livson, suomalainen nimestään huolimatta, on asunut 7 vuotta veneessään, Moody 425, Tel Avivissa. Kreikka on hänelle tavallinen lomapurjehduksen kohde, mutta suunnitelma yltää kauemmas, kunhan eläkepäivät koittavat.
Aktio Marina
Prevezassa
on vähän
erikoinen.
Varsinaisia
venepaikkoja
ei ole lainkaan
tarjolla, mutta
kuivilla voidaan
säilyttää
n. 2 000
paattia yhdessä
kahden muun
firman kanssa.
Kirjoittajan Iiris, Roberts 345, on valunut Välimerta toukokuusta alkaen Suezista Israelin kautta Kreikkaan. Viimemainittu on hyvää purjehdusaluetta. Joonian saaristo kuitenkin lähinnä lomalöhöilyä liiankin kesyjen tuulien takia. Verkossa: www.yachtiiris.net
Lisätiedot ja päivitykset ovat tervetulleita osoitteeseen pekka.karkkainen(at)iki.fi
Luettelo pallon ympäri purjehtineista
11-vuotias James on seilaillut jo vuosia Välimerta perheensä mukana.
Hän kävi ensin leipäkauppa aamuisin Nidrin ankkuripaikalla.
Liiketoiminta kuitenkin laajeni, ja henkilökuntaakin piti lisätä Harry-veljellä 9 v.
