VENE 8/12:

Väylää Söderlångvikin kartanomuseon lahdelle ei ole merkitty, mutta oletamme reitin kulkevan lännen puolella, ja pääsemmekin kartanon uuteen laituriin.

Kulttuurimaisema on mukavaa vaihtelua. Museossa on esillä Amos Andersonin aikaista esineistöä ja tekstit kertovat 1900-luvun alun historiaa perheen näkökulmasta. Kulttuuriannoksen jälkeen suuntaamme kahvilaan jäätelöannokselle.

Emäntä Maj-Britt Isaksson kertoo uudesta laiturista: – Eräänä iltana lähdin töistä juuri, kun uuden laiturin perustukset olivat valmiina. Aamulla niitä ei enää ollut. Mereen kaadettiin lisää kiviä. Tämä piti tehdä moneen kertaan, ennen kuin perustus oli vakaa.

Kahvilan yhteydessä on pieni taidenäyttely, ja terassi on mukavasti auringossa. Pihan itsepalvelumyymälästä voi ostaa salaattiaineksia ja kukkia: rahat lippaaseen ja tuotteet mukaan. Hinnat olivat mielestämme edullisia ja vihannekset sopivan kypsiä, joten ostamme pussillisen tomaatteja ja kasan kurkkuja.

Ennen lähtöä emäntä kertoi vielä kauhutarinan: läheisessä Hamnholmenin saaressa mesikämmen on tappanut taannoin useita lampaita. Päätämme silti yhä yöpyä luonnonsatamissa.

Käymme vielä moikkaamassa rantakarsinassa laiskasti laiduntavia määkijöitä. Työllä ja tuskalla saamme houkuteltua innokkaimman maistamaan tarjoamaamme ruohoa. Nähtävyyksistä olisi vielä tarjolla pronssikautinen hautapaikka näköaloineen museon viereisellä mäellä, mutta päätämme säästää sen toiseen kertaan.

Ajamme lahden itäreunaa etelään. Käymme testaamassa Ånholmenin kannaksen, mutta rantautuminen on vaikeaa. Hieman pohjoisempana pystyisi juuri ja juuri kiinnittymään (60°00,8′ P, 22°26,7′ I), mutta Ånholmenin itäpuolella oleva pikkuluoto on ainoa todella syvärantainen kiinnittymiskohta, jonka täältä bongaamme.