Arkistosta:

Gotlannin korkeimman raukin juurella

Sinilippusatama keskellä Visbytä. Osa paikoista sisäsatamassa, osa pohjoisella aallonmurtajalla ja kalasatamassa.

Vaikka olimme ajoittaneet saapumisemme taktisesti viisaasti puolille päivin, oli sataman tungos uskomaton. Visbyn satama on periaatteessa yhtä ja samaa aallonmurtajan suojaamaa allasta, mutta käytännössä se jakaantuu kolmeen osaan, vanhaan kalasatamaan, sisäsatamaan sekä pohjoiseen aallonmurtajaan.

Sisäsataman ja vanhan kalasataman laiturien tilanne oli kaoottisen toivoton. Veneet sumputtivat toisiaan niin, että jos laiturin sisimmäinen vene olisi halunnut irrottaa touvinsa, olisi se vaatinut hyvinkin puolen tusinan veneen siirtymisen.

Sellaiseen miinaan en halunnut itseäni tunkea, vaan valitsin suosiolla pohjoisen aallonmurtajan, vaikka veneen kannelta korkealle laiturille kipuaminen kävikin isolta mieheltä aamuvoimistelusta.

Oli perjantaipäivä ja aallonmurtajan takaa putkahteli tuon tuostakin ruotsalaisveneitä, joiden miehistön keski-ikä hädin tuskin riitti edes kansankodin vaaliuurnille. Ensimmäinen tehtävä kiinnittymisen jälkeen näytti olevan matkalaukun kokoisten kannettavien cd-soittimien raahaaminen peräkannelle tai sitlooraan ja volyyminappulan kääntäminen vähintään kaakkoon.

Ennen kaupunkikierrosta tarkistimme satamat palvelut, jotka eivät jättäneet toivomisen varaa. Rantamakasiinissa oli jopa Watskin venevarusteliike.

Suihkuttelimme pikkuruisissa kopperoissa, joiden suihkut toimivat varsin kätevästi: satamakonttoriin ilmoittautumisen yhteydessä sai kortin, johon oli ladattu sata kruunua arvoa. Ennen suihkua korttia vilautetaan lukijan edessä, joka veloittaa viisi kruunua kerralta. Suihku- ja satamamaksut hoidetaan vasta satamasta lähtiessä.

Vaikka perjantai-ilta oli vasta aluillaan, sataman meno oli jo varsin vauhdikasta.

Aivan sataman vieressä on myös pieni uimaranta ja Kallbadhuset, nuorisokielellä Kallis, jossa rokki raikaa heinäkuussa joka päivä jo puolen päivän jälkeen alkavissa beach-partyissa. Aamuyön tunteinakaan ei satama välttämättä hiljene, sillä yökerhojen sulkeuduttua jatkot ovat veneiden kannella ja sitloorassa.

Kahden yön valvomisen jälkeen meiltä paloi pinna ja soitimme satamaesitteessä mainittuun yövahdin numeroon ja kuinka ollakaan vartin päästä veneemme ympäristöön laskeutui taivaallinen rauha ja hiljaisuus.

Hansahengen ja paahtopaistin lumoissa

Lähdimme patikoimaan 1200-luvulla rakennetun kaupunginmuurin suojaamaan vanhaan kaupunkiin. Kallbadhusetin nurkalta alkaa kaunis puistoalue, Almedalen, joka on Visbyn vanhinta osaa ja sinne laskivat maihin jo viikinkien komeat koggit.

Almedalenin ja kasvitieteellisen puutarhan välistä löytyy Visbyn valokuvatuin kuja, Fiskargränd, jonka ruusujen tuoksussa viimeistään ymmärtää, miksi kaupunkia kutsutaan ruusujen kaupungiksi. Mellangatan ja Strandgatan ovat Visbyn vanhan kaupungin keskeiset kadut, joiden varsilla uhkeat hansakauppiaiden talot kurottuvat kohti sinistä taivasta.

Strandgatanin varrella on yksi kaupungin kiinnostavimmista nähtävyyksistä, Gotlands Fornsal. Se on museo, jonka suojissa voi tutustua saaren arkeologiseen, kulttuuriseen ja kaupalliseen menneisyyteen.

Leppoisa vaelluksemme jatkui vanhan Visbyn keskustaan Stora Torgetille, joka jo aamuvarhaisella täyttyy torikauppiaista. Torin laitamat ovat täynnä kahviloita ja ravintoloita, jotka päivisin ja iltaisin ovat mainiota ruokapaikkoja. Yön tunteita ne muuttuvat nuorison suosimiksi menomestoiksi.

Tunnetuimmat torin varren ravintolat ovat Backfickan, Visbyn ainoa kala- ja äyriäisravintola, Gutekällaren ja sen vieressä oleva keskiaikaisessa hansatalossa toimiva Munkkällaren. Munkenin 208 kruunua maksava lampaanpaahtopaisti glaseerattujen juuresten ja röstiperunoiden kera kuului kesän suurimpiin kulinaristisiin nautintoihin.

Stora Torgetin varrella on myös satamaa lähinnä oleva elintarvikeliike, hyvinvarusteltu ICA. Torikulman kahviloista käymisen arvoinen on 1700-luvulta peräisin oleva Ryska gården upeine seinämaalauksineen. Sen – kuten monen muunkin visbyläisen kahvilan – erikoisuus on gotlantilainen perinneherkku, kullankeltainen sahramipannukakku, joka tarjoillaan aina kermavaahdon ja sinivatukkahillon kanssa.

Kirkkotaidetta ja raunioita

Katolisena aikana Gotlantiin ja varsinkin Visbyhyn rakennettiin kirkko toisensa jälkeen. Uskonpuhdistuksen jälkeen suurin osa kirkoista jäi kuitenkin oman onnensa nojaan ja nykyään kaupunkikuvaa hallitsevatkin monet kirkkorauniot. Komeimmat niistä ovat Stora Torgetin reunalla, jossa Pyhän Katarinan rauniot muistuttavat 1200-luvulla rakennetusta fransiskaanimunkkien rakentamasta luostarikirkosta.

Visbyn ainoa käytössä oleva keskiaikainen kirkko on kaupungin tuomiokirkko, Pyhälle Marialle omistettu temppeli. Sen peruskivi laskettiin jo 1100-luvulla.

Kirkonmäeltä on lyhyt matka myös Adelsgatanille, joka pikkuputiikkeineen on vanhan kaupungin suosituin ostoskatu.

Muurin takana atmosfääri muuttuu kuin taikaiskusta ja vierailija huomaa olevansa Öster Centrumissa, modernin Visbyn sykkivässä keskuksessa.

Paluumatkalla veneelle pysähdyimme vielä aivan sataman reunassa Skeppsbronilla, missä sijaitsee Visbyn kaupungin matkailutoimisto. Siellä voi matkamuistojen ohella ostaa Gotlannista ja Visbystä kertovia toinen toistaan komeampia kuvateoksia. Käytännöllinen ja edullinen hankinta on Britt Svenssonin kirjoittama, liki 200-sivuinen ruotsinkielinen Visbyguiden (150 kruunua, 2009 n. 13 e), johon kannattaa tutustua kaikessa rauhassa ennen kaupunkikierrosta.

Ruotsalaisten satamakirjojen aateliin kuuluva Arholma-Landsort (Nautiska Förlaget 2007) esittelee myös ansiokkaasti kaupungin historiaa ja nähtävyyksiä.

Vaikka Visbyssä riittää ohjelmaksi pelkkä vaeltelu kaduilla ja kujilla sekä kahviloiden terasseilla istuskelu, tarjoaa kaupunki monia kesäisiä tapahtumia. Niistä suosituin on joka kesä viikolla 32 järjestettävä keskiaikatapahtuma Medeltidsveckan. Silloin koko kaupunki pukeutuu keskiaikaiseen asuun ja tarjolla on turnajaisia, tanssia, teatteria, vanhaa musiikkia ja suuret markkinat. Politiikan viikko kerää kesäisin Almedaleniin kaikki Ruotsin kuuluisimmat poliitikot ja Gotlannin kamarimusiikkifestivaali houkuttelee purjehtivat kamarimusiikin ystävät heinä-elokuun vaihteessa kaupunkiin. Tunnelmalliset ja korkeatasoiset konsertit pidetään silloin illan jo hämärtyessä Pyhän Nikolauksen kirkon rauniolla.

Risto Nordell
VENE 11/2009