Maxus 26:n ulkoasussa on paljon moderneja elementtejä. Pitkät ikkunalinjat, viivasuoran pysty keula ja laitataitteet eivät kuitenkaan ole pelkkää koristetta, vaan niillä on selvä tarkoituksensa. Runkomuodolla pyritään maksimoimaan vesilinjaa, mutta myös – ja Maxuksen kohdalla etenkin – lisäämään asuintilaa sisällä.
Se johtaa siihen, ettei Maxus moderniudestaan huolimatta ole kovin linjakkaan näköinen. Kun salongissa on hyvä seisomakorkeus ja avotilan alle on sijoitettu täysleveä makuukajuutta, laitakorkeus nousee väistämättä niin, että alle kahdeksanmetrinen vene saa hieman ”asuntovaunumaisen” ilmeen.
Onko se sitten huono juttu – kysykääpä karavaanareilta.
Avara ja nokkela
Viimeistään sisälle mennessä unohtuvat mahdolliset murheet Maxuksen ulkoasusta. Ikkunoista virtaa valoa ja salonki tuntuu kokoistaan suuremmalta. Suorista sohvista vain styyrpuurin puoleinen on nukkumapituinen aikuiselle, mutta pöydän ääreen mahtuu ruokailemaan kuusi henkeä.
Sohvien alla olevat säilytystilat aukeavat helposti, sillä kansien reunat ulottuvat esille, suunnilleen luukkujen mittaisiksi pätkittyjen patjojen alta. Oikeasti yhdellä kädellä avattava sohvaluukku siis, miksei näitä ole enemmän!
Myös seinäkaappien ovet osoittavat detaljien tajua, ne on saranoitu oikein, eli alareunoistaan. Hyviin yksityiskohtiin voi laskea vielä suoraan lieden yläpuolelle sijoitetun avattavan ikkunan, vaikka tuulettimet muuten puuttuvat. Pentteri kaikkiaan on tiivis, varmasti riittävä retkeilyyn, mutta suojatanko lieden eteen olisi halpa ja helppo turvalisä.
Seisomakorkeus ulottuu salongissa melkein eteen asti, ja pöytä avautuu reiluksi. Päälaipio on yllättäen lisävaruste.
Lue koepurjehdus kokonaisuudessaan Vene-lehdestä 9/2015.
