Koeajoimme Marino Mustangia viime kesänä. Vene ei ole aivan alkupään Mustangeja, vaan vasta vuodelta 1975. Clas Krause kertoo ajelevansa veneellä lähinnä kesän aikana ja enemmänkin sunnuntaisin katselemassa Porkkalanniemen elämää kuin esimerkiksi heittelemässä uistinta tai kokemassa verkkoja. Veneessä on moottorina vanha Scottin 40-hevosvoimainen perämoottori, joka lähtee käyntiin lähes ensimmäisellä vedolla, toisinaan.
Koeajoimme veneen loppukesän aurinkoisena päivänä Porkkalassa. Aallokkoa ei ollut kuin nimeksi, mutta sen verran kuitenkin, että ns. syvä-v-runko pääsi oikeuksiinsa. Samaa runkoa käytetään muuten Marino Swingissä, joka on otettu jälleen tuotantoon. Emme mittailleet nopeutta saati kulutusta, sillä sellaisilla seikoilla ei tällaisen veneen yhteydessä ole merkitystä, ei ainakaan veneen omistajalle.
Marino Mustangilla veneily on yksinkertaista. Ajellaan tutuilla vesillä, katsellaan luontoa ja ympäristöä ja kun mieli on virkistynyt, palataan laituriin. Ilman suuria eleitä tai vaivaa.
1960-70-lukujen värimaailma veneissä oli persoonallinen. V15/S-mallia valmistettiin leijonankeltaisena sekä punarunkoisena, jolloin kansi oli helmiäisharmaa. V15/GT-mallia puolestaan valmistettiin ”viehättävän saharankeltaisena”. Joku voi muistella nähneensä saman veneen myös vatorinkeltaisena ja on oikeassa. Marino osti myymiinsä veneisiin Vatorilta Mercury-perämoottoreita ja myi vastavuoroisesti Vatorille Mustangeja, joiden väri oli Vator-veneistä tuttu keltainen.
Marino Mustang oli 4,3 metriä pitkä ja 1,70 m leveä. Vene painoi valmistajan mukaan noin 210 kg ja sen moottorisuositus oli 15-55 hv.
Marino Mustang V15/GT ja V15/S oli aikakautensa luomus ja vähitellen kehitys kulki toiseen suuntaan. Vuonna 1971 sen hinta ilman moottoria oli 3 870 markkaa – 650 euroa. Nyt se on lähellä klassikon leimaa.
Teksti ja kuva: Ari Inkinen
