Evinruden kaksitahtinen E-Tec, Mercuryn ahtimella varustettu Verado ja Suzukin nelitahtimoottori ovat kaikki erinomaisia moottoreita. Valitse näistä sitten voittaja…
Kaksi vuotta sitten Vene 1–2/04:ssä julkaisemaamme viiden 150 hevosvoiman perämoottorin vertailutestiin osallistuivat Evinrude 150 DI, Honda BF150, Mercury 150 Optimax, Yamaha Z150 ja Yamaha F150. Tällä kertaa testasimme viime vuonna markkinoille tulleet 150 hevosvoiman perämoottorit. Niitä on kolme; Evinrude E-Tec, Mercury Verado ja Suzuki. Niistä Evinrude on kaksitahtinen ja Mercury ja Suzuki nelitahtisia. Mercury poikkeaa Suzukista siten, että se on varustettu Lysholm-tyyppisellä mekaanisella ahtimella. Verado on ainut sarjavalmisteinen perämoottori, jossa käytetään ahdinta. Koeajossa käytetyt Suzuki ja Evinrude olivat ns. nollasarjan koneita, joissa saattaa olla eroavuuksia lopullisiin tuotantokoneisiin verrattuna. Yleensä erot ovat hyvin vähäisiä.
Kaikki moottorit on esitelty Vene-lehdessä viime vuoden aikana (Suzuki 7/05, Mercury 8/05 ja Evinrude 9/05), joten nyt emme keskity niiden teknisiin ominaisuuksiin tai eroihin, vaan suorituskykyyn ja sen eroihin.
Perämoottorit ajettiin samalla Buster Magnumilla ja samalla kuormalla. Kaikki moottorit veivät Magnumin selvästi yli 40 solmun. Testin nopein moottori oli Evinrude E-Tec, 43,1 solmua, toinen oli Suzuki 41,6 solmua ja hitain Mercury Verado 41,2 solmua. Rivakimmin liukuun lähti Mercury.
Jo aikaisemmin olimme saaneet viitteitä Mercury Veradon kulutuksesta, joka poikkesi melkoisesti vastaavan tehoisten moottorien yleisestä linjasta. Testi vahvisti etukäteisarviot. Veradon huippukulutus oli peräti 73,8 litraa, kun yleensä janoisimmat 150 hv:n perämoottorit ovat kuluttaneet kuutisenkymmentä litraa. Tässäkin testissä Evinrude kulutti täsmälleen 60 litraa huippukierroksillaan.
Hyvää selitystä Veradon kulutukselle ei ole saatu, mutta se voi johtua osin amerikkalaisten asenteesta bensaa kohtaan. Edelleen amerikkalaiset näet ostavat pari litraa meidän litrahinnallamme. Myös moottorin rakenne on yksi syy kulutukseen. Myös ohjelmistovirhettä on arveltu kulutuksen syyksi. Ero seuraavaksi eniten kuluttavaan Evinrudeen on kuitenkin lähes 25 prosenttia. Suzukin huippukulutus oli 58,1 litraa.
Huippukulutusta tärkeämpi on moottorin kulutus tavanomaisilla ajonopeuksilla 20–30 solmun alueella ja Verado on moottoreista taloudellisin matka-ajossa. Vaikka mittausten mukaan Suzukin pienin kulutus l/mpk on karvan verran Veradoa alhaisempi, on amerikkalaismoottori taloudellisempi selvästi laajemmalla alueella.
E-Tec on moottoreista epätaloudellisin. Sen meripeninkulmakohtaiseksi kulutukseksi mitattiin parhaimmillaan 1,0 litraa, kun molemmat muut alittavat selkeästi 0,9 litran. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että E-Tecin taloudellisin nopeus on runsaat 23 solmua, kun se kahdella muulla on lähellä 20 solmua. Tämäkin johtuu pääasiassa jyrkemmästä potkurista.
Mercury Verado osoittautui käytössä taloudellisimmaksi huolimatta huikeimmasta huippukulutuksesta. Evinrude puolestaan on ns. huoltovapaa moottori, jolle syksyllä ei tarvitse tehdä muuta kuin makeavesihuuhtelu ja ohjekirjan mukainen automaattinen voitelu. Kahden muun moottorin kohdalla jokasyksyinen huolto on välttämätön.
Evinrude oli joukon nopein ja kestänee parhaiten kuormaa. Kiihtyvyyden erot ovat loppujen lopuksi varsin pieniä ja niiden merkitys veneilyssä on olematon. Suzuki asettuu monilta ominaisuuksiltaan näiden kahden välimaastoon. Selkeästi paras se oli melultaan, joka alitti toiset reippaasti. Suzukin taloudellisuus oli lähes Mercuryn luokkaa ja parhaimmillaan allekin, mutta Mercuryn selvästi laajempi taloudellinen alue tekee siitä taloudellisuusajon voittajan. Hinnoiltaan moottorit ovat muutaman sadan euron tarkkuudella saman hintaisia.
